Rahaa roskiin
Kotitaloudet ostavat vuosittain yli 400 kiloa ruokaa henkeä kohden, ja 23 kiloa tästä päätyy biojätteisiin tai muuten vain roskiin.
Nämä poisheitetyt 23 ruokakiloa ovat syömäkelpoista ruokaa, eli esimerkiksi kuoret ja luut eivät sisälly siihen.
Eniten suhteessa hankittuun määrään heitetään menemään perunaa, leipää, hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Lähes joka kymmenes peruna, leipäpala ja hedelmä päätyy jätteeksi.
Tiedot käyvät ilmi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n selvityksestä, jossa seurattiin 380 suomalaisen kotitalouden ostoksia ja ruokahävikkiä. Lisäksi kuluttajilta kysyttiin näkemyksiä ruoasta, hävikistä ja pakkauksista.
– Yhden hengen kotitalouksista yli puolet koki, että ostamalla pienempiä pakkauksia he voisivat vähentää ruokahävikkiään. Lapsiperheistä näin koki vain joka kuudes, kertoo tutkija Hanna Hartikainen MTT:stä.
Suunnitellen säästöä
Ruoan pilaantuminen ja päiväyksien vanheneminen ovat pääsyyt ruokahävikkiin. Monet kuluttajat noudattavat päiväyksiä niin tunnollisesti, että syömäkelpoista ruokaa heitetään pois heti, jos päiväys on vanha.
Eniten ruokaa menee roskiin niissä talouksissa, joissa ostetaan eniten ruokaa henkeä kohden ja joissa käytetään ruokaan myös eniten rahaa.
– Kotitaloudet voisivat monesti vähentää ruokahävikkiä suunnittelemalla ruoankulutusta tarkemmin ja ostamalla pienempiä määriä. Parhaimmillaan näin voi myös säästää mukavasti rahaa.
Pois heitetty ruoka vaikuttaa ruoan lopulliseen kilohintaan. Jos esimerkiksi 12 leipäpalan pussista menee hukkaan neljä palaa, leivän kilohinta nousee samaksi kuin kuuden leipäpalan pussissa.
Sopivan kokoisilla pakkauksilla ja ostomäärillä voidaan pienentää ruokahävikkiä ja säästää satoja euroja.Yli puolet talouksista arveli, että jos ruokaa myytäisiin pienemmissä pakkauksissa, sitä menisi vähemmän hukkaan. Useimmat kertoivat pakastavansa osan tuotteesta, mikä pienentää hävikkiä.
Pienten pakkauskokojen kalliimpi kilohinta kaupassa sai monet valitsemaan isoja pakkauskokoja – vaikka niiden sisällöstä lopulta osa saattoikin päätyä biojätteeksi.
– Kuluttajat vertailevat usein ruoan kilohintoja kaupassa, mutta kotona ruoan hintaa ajatellaan vähemmän. Kaikki kotitaloudet eivät koe, että ruokahävikki olisi taloudellinen menetys, Hartikainen mainitsee.
Pakkaus kuormittaa vähän
Kun kysyttiin, mitkä asiat liittyvät ympäristöystävällisiin elintarvikkeisiin, lähes kolme vastaajaa neljästä vastasi ”vähän pakkausmateriaalia”. Johtaja Juha-Matti Katajajuuri MTT:stä huomauttaa, että pakkauksen tuotannon ja hävittämisen ympäristövaikutukset ovat pieniä verrattuna pois heitetyn ruoan ympäristökuormaan.
– Kun pakkaus suojaa elintarviketta riittävästi ja on kuluttajalle sopiva, elintarvike tulee kokonaan käytetyksi. Silloin sen kokonaisympäristövaikutus on mahdollisimman pieni. Kotitalouksien ruokahävikki vastaa noin 100 000 henkilöauton vuotuisia hiilidioksidipäästöjä.
Ruokahävikin osuus ruokatuotteiden ympäristövaikutuksista on keskimäärin 5–6 prosenttia. Pakkauksien – tuotannon ja kierrätyksen tai loppusijoituksen – vastaava osuus on pari, kolme prosenttia.
Ruoka aiheuttaa päästöjä koko ketjussa pellolta pöytään. Jos ruoka päätyy roskiin, koko ketjussa syntyneet päästöt menevät hukkaan. Asiallisella pakkaamisella säästyy sekä ympäristöä että rahaa.
Tonnikaupalla jätettä
Kasvikset, hedelmät ja leipä kattavat ruokahävikistä euroina noin kolmanneksen. Liha- ja maitotuotteiden hävikki on kiloina pienempi, mutta korkeamman kilohinnan vuoksi nekin vastaavat noin kolmannesta roskiin menevistä euroista.
Suomen kotitalouksien yhteenlaskettu ruokahävikki on noin 120–160 miljoonaa kiloa vuodessa. Hävikin osuus kaikesta kotona kulutetusta ruoasta on viitisen prosenttia. Vuodessa tästä kertyy yhden hengen taloudessa noin 100 euroa, pariskunnilla 150 ja lapsiperheissä 280 euroa.
Suomen vuotuinen ruokahävikki on 335–460 miljoonaa kiloa vuodessa. Tämä vastaa noin 10–15 prosenttia kulutetusta ruoasta. Kotitalouksien osuus hävikistä on 35 prosenttia, teollisuuden 27, ravitsemispalvelujen 20 ja kaupan 18 prosenttia.
