Voiko kemiallinen kierrätys ratkaista muovin kierrätyksen haasteita? Tuottajayhteisöt vastaavat

Muovipakkausten kierrätysaste Suomessa oli 29 % vuonna 2021. Se on vielä liian vähän, sillä EU-komission asettama tavoite jäsenmaiden muovipakkausten kierrätysasteelle on 50 % vuoteen 2025 mennessä ja 55 % vuoteen 2030 mennessä. Panostuksia on tehty hiljattain esimerkiksi lisäämällä muovinkeräyspisteitä Rinki-ekopisteverkostoon.

Ratkaisua haetaan myös muovin kemiallisesta kierrätyksestä. Suurin osa Suomessa syntyvästä muovijätteestä kierrätetään mekaanisesti murskaamalla, lajittelemalla ja granuloimalla. Kemiallinen kierrätys puolestaan on prosessi, jossa muovi nesteytetään kuumissa ja hapettomissa oloissa. Näin syntyy pyrolyysiöljyä, jota käsitellään edelleen ennen kuin saadaan raaka-ainetta uusille muovituotteille.

Kemiallinen kierrätys ei ole ainoa ratkaisu

Suomen Pakkaustuottajat Oy:n toimitusjohtaja Pekka Tommola ei usko, että kemiallinen kierrätys olisi ratkaisu kierrätysasteen nostamiseen ainakaan tällaisenaan.

“Suurin osa niistä mielenkiintoisimmista ja kaikista oleellisimmista muovilajeista jää jo sinne mekaanisen kierrätyksen piiriin, joten kemialliseen kierrätykseen ohjautuva osuus on aika pieni jäännös”, Tommola perustelee. Esimerkiksi PET- ja PVC-muovi eivät sovi kemialliseen kierrätykseen.

SPT:n operatiivisen päällikön Sanna Peltolan mukaan pohdittavaa antaa kustannustehokkuus. “Kokonaiskustannus kierrätetylle tonnille saattaa olla ihan merkittävästi korkeampi kuin mekaanisessa kierrätyksessä. Vaikka kemiallinen kierrätys olisi muuten mahdollista, täytyy miettiä, onko se taloudellisesti kannattavaa tuottajan näkökulmasta”, hän sanoo.

Käytännön haasteena on kemiallisen kierrätyksen vaikutuksen laskeminen kierrätysasteeseen, sillä muovipakkausten kierrätysaste lasketaan mekaanisen kierrätyksen pohjalta. Tommola näkee, että mekaanisen ja kemiallisen muovin kierrätyksen muodostaman kierrätysasteen laskemiseksi tarvittaisiin EU-tasolla yhteinen säännöstö.

“Tulevaisuudessa toivottavasti se materiaali, jota ei saada mekaanisesti hyödynnettyä jatkojalostukseen voitaisiin käyttää kemiallisessa kierrätyksessä”, Tommola sanoo. Tällä hetkellä hän kuitenkin näkee, että vaikuttamisen paikat muovin kierrätyksen edistämiseksi ovat muualla.

“Suurin kierrätyksen pullonkaula onkin siellä kodeissa omissa keittiöissä”, Tommola sanoo. Hän toivoo, että muovipakkauksia lajiteltaisiin kierrätykseen entistä enemmän niin kodeissa kuin yrityksissä.

Kierrätysmenetelmilläkin on roolinsa. “Tuottajayhteisön pitää valita mahdollisimman tehokas kumppani, joka pystyy lajittelemaan saadun muovin siten, että se voidaan jatkossa hyödyntää”, Tommola toteaa.

Kemiallisessa kierrätyksessä voi olla potentiaalia

Sumi Oy:n toimitusjohtaja Mika Surakka on optimistisempi kemiallisen kierrätyksen mahdollisuuksien suhteen. Hän näkee, että kemiallisen kierrätyksen osuus kaikesta muovin kierrätyksestä Suomessa voisi olla tulevaisuudessa 10–20 %. Sumi ja Wastewise Group Oy ilmoittivat lokakuussa 2023 aloittavansa yhteistyön muovin kemiallisen kierrätyksen parissa.

“Mekaaninen kierrätys tulee aina olemaan se pääkierrätystapa, ja kemiallinen vain täydentävä niille hankalille tai muuten mekaaniseen kierrätykseen kelpaamattomille tuotteille. Se, mikä aikaisemmin meni energiahyötykäyttöön, pystytään osittain ajamaan kemialliseen kierrätykseen”, Surakka kertoo.

Kemiallisessa kierrätyksessä syntyvän pyrolyysiöljyn saanto on alhaisempi kuin mekaanisen kierrätyksen saanto, mutta käyttökelpoisella öljyllä on laajasti käyttömahdollisuuksia. “Mekaanisesti kierrätetty muovi on yleensä vähän heikompilaatuista ja siinä voi olla epäpuhtauksia. Kemiallisesti kierrätetty muovi vastaa täysin neitseellistä muovia ja kelpaa sellaisenaan elintarvikepakkauksiin”, Surakka kertoo.

Kemiallisen kierrätyksen etuna Surakka näkee myös sen, että se sallii mekaanista kierrätystä enemmän epäpuhtauksia. Joissakin muovipakkauksissa käytetty ohut alumiinikerros ei haittaa prosessia toisin kuin mekaanisessa kierrätyksessä. Happi taas on epäpuhtautta kemiallisessa kierrätyksessä, minkä takia esimerkiksi happea sisältävää PET-muovia ei voi kemiallisesti kierrättää.

Surakka tiedostaa myös kemiallisen kierrätyksen tämänhetkiset haasteet. “Kustannukset ovat isommat kemiallisessa kierrätyksessä, mutta sillä pystytään tekemään parempilaatuista lopputuotetta, mikä kompensoi myyntihinnassa”, hän sanoo.

Entä saadaanko kemiallisella kierrätyksellä muovipakkausten kierrätysastetta nousuun? “Sitä harppausta ei oteta yhdellä askeleella, vaan se on lukuisa joukko erilaisia enemmän ja vähemmän pieniä ja isoja askeleita. Kemiallinen kierrätys tulee olemaan kyllä Suomessa merkittävä, ja voi nostaa kierrätysastetta 4–10 % ”, Surakka arvioi.

Hän ei kuitenkaan näe muovin kemiallista kierrätystä oikotienä onneen. “Enemmänkin kierrätysasteen nostossa on ongelmana keräysasteen alhaisuus. Sitä pitäisi saada nostettua”, sanoo Surakka. Siitä tuottajayhteisöt ovat samalla linjalla.