Palautusverkostoa selvitetään parhaillaan
1. Mitä kuuluu tehtäviinne ministeriössä?
Jäteasiat – kiinteistöjen jätehuolto, jäteluettelot, tilastointi ja raportointi sekä jätteen synnyn ehkäisy.
2. Tarkoittaako uusi jätelaki asetuksineen erillisen, vain pakkauksia koskevan keräysverkoston perustamista nykyisen kunnallisen jätehuoltojärjestelmän rinnalle? Millaisia laskelmia ympäristöhyödyistä on tehty?
Uudessa jätelaissa kunnat eivät enää ole vastuussa pakkausten jätehuollon järjestämisestä, vaan vastuu siitä ja sen kustannuksista kuuluu kokonaisuudessaan tuottajille eli tuotteen pakkaajalle tai pakatun tuotteen maahantuojalle. Tuottajien on järjestettävä vastaanottopaikkoja niin paljon, että tuotteet voi vaivattomasti luovuttaa niihin. Asetuksella voidaan määritellä tarkemmin vastaanottopaikkojen määristä. Tuottajat voivat hyvin tehdä yhteistyötä kuntien kanssa ja hyödyntää kuntien valmiita keräysverkkoja.
Jotta tuottajien vastuu keräyspisteiden ja tuotteiden jätehuollon järjestämisestä toteutuisi, ei kustannuksia voi jättää kuluttajan maksettavaksi jätemaksuissa, vaan tuottajien tulee osallistua kustannuksiin.
Jätelainsäädännön, niin EU:n kuin Suomenkin, perusta on jätehierarkia: ympäristön kannalta parasta on vähentää syntyvän jätteen määrää ja seuraavaksi parasta käyttää tuotteet uudelleen. Jätteiden kierrätys materiaalina taas on energiahyödyntämistä edullisempi vaihtoehto. Viimeisenä vaihtoehtona on loppukäsittely. Tästä pääsäännöstä voitaisiin kuitenkin poiketa kokonaisvaikutusten arvioinnin perusteella. EU:n jätedirektiivi edellyttää myös, että kerätään erilleen ainakin paperit, lasit, muovit ja metallit. Lisäksi direktiivi asettaa hyödyntämistavoitteita eri pakkausmateriaaleille.
3. On puhuttu pakkausmuovin keräyksen mahdollisesta ulottamisesta koko maahan. Onko tällaisia suunnitelmia todella olemassa, ja millaisia laskelmia ympäristöhyödyistä on tehty?
Muovi on yksi pakkausmateriaali muiden joukossa, ja muovipakkausten tuottajia koskevat periaatteessa samat tuottajavastuun velvollisuudet kuin muidenkin pakkausten tuottajia. Keräyspisteverkostoa koskevia vaatimuksia selvitetään parhaillaan kaikkien pakkausten osalta. Samalla arvioidaan myös edellytyksiä muovipakkausten keräykselle.
Taustaselvitykseksi ympäristöministeriö on yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa teettänyt muovipakkausten kierrätyksen edistämistä koskevan selvityksen, joka valmistuu aivan lähiaikoina. Lisäksi ympäristöministeriö on käynnistämässä selvitystä harvaan asuttujen alueiden keräyspisteverkoston ympäristövaikutusten arvioinnista.
4. Milloin pakkauksia koskevat asetukset valmistuvat, ja kuka ne lopulta hyväksyy?
Pakkauksia koskevan asetuksen tulee olla valmis viimeistään toukokuussa 2014, jolloin jätelain mukaiset pakkausten tuottajavastuuta koskevat velvoitteet tulevat voimaan. Tavoitteena on, että asetusluonnokset lähetettäisiin lausunnoille keväällä 2013. Asetukset valmistellaan ympäristöministeriössä ja valtioneuvosto hyväksyy ne.
5. Niin kutsuttu Ekopiste-pilotti on meneillään. Millainen painoarvo pilotoinnin tuloksilla on asetusten sisältöön?
Odotamme mielenkiinnolla tuloksia ja toimijoiden johtopäätöksiä. Tulokset ehtivät tulla otettavaksi huomioon asetusten valmistelussa.
6. Kenen tehtävä on valvoa vapaamatkustajia?
Tuottajavastuun valtakunnallisena valvontaviranomaisena toimii Pirkanmaan elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus. Se valvoo myös vapaamatkustajia.
7. Ryhdytäänkö vapaamatkustajia rankaisemaan pakkausten hyötykäyttövelvoitteen laiminlyönnistä? Kuinka kovin ottein?
Tuottaja, joka laiminlyö velvollisuutensa tehdä hakemus tuottajarekisteriin hyväksymistä varten, voidaan velvoittaa maksamaan laiminlyöntimaksu. Laiminlyöjää kuitenkin ensin kehotetaan kirjallisesti korjaamaan laiminlyöntinsä tietyssä määräajassa maksun määräytymisen uhalla. Maksu on yksi prosentti maksuvelvollisen edellisen vuoden tilikauden liikevaihdosta, kuitenkin vähintään 500 ja enintään 500 000 euroa.
8. Pakkauksia koskevan täyden tuottajavastuun on sanottu nostavan tuotteiden hintoja. Paljonko tuotteiden hinnat saavat mielestänne nousta, eli missä kulkee kipuraja?
Täysi pakkausten tuottajavastuu on voimassa useissa muissakin maissa ja esimerkiksi Ruotsissa on järjestetty kattava keräyspisteverkosto koko maahan. Näissä maissa, ei tuotteiden hintojen ole kerrottu tästä syystä juurikaan nousseen.
Uuden jätelain valmistelun yhteydessä selvitettiin myös pakkausten keräysverkostovaatimusten kustannuksia. Selvityksen perusteella pakkausjätteen keräyksen aiheuttama kustannusvaikutus olisi alle sentin luokkaa tyypillistä kuluttajapakkausta kohden. Tällä hetkellä kuluttajat maksavat sen jätehuoltomaksuissaan.
Tuottajavastuun alkuperäisenä ideana onkin se, että kun tuottajat joutuvat vastaamaan omien tuotteittensa jätehuollon kustannuksista, ne pyrkivät tuotesuunnittelussaan vähentämään syntyvän jätteen määrää ja suunnittelemaan tuotteet mahdollisimman helposti kierrätettäviksi ja hyödynnettäviksi. Samalla varmistetaan, että myös taloudellisesti vähemmän kannattavat jätemateriaalit tulevat hyödynnetyiksi.
Täyden tuottajavastuun toivotaan vaikuttavan pakkausten tuotesuunnitteluun tämän suuntaisesti, joskin on huomattava, että tuotteiden pakkausvalinnat tehdään usein kansainvälisillä markkinoilla. Suomen vaikutusmahdollisuudet ovat siinä rajalliset.
9. Jos käy niin, että posti, pankki ja kaupat häviävät joltakin alueelta, pitääkö sieltä kuitenkin löytyä pakkausten palautuspisteitä?
Kaupat ovat asukkaiden arkisten kulkureittien varsilla, joten lähtökohtaisesti tuntuisi luonnolliselta, että pakkausten keräysverkosto pääpiirteissään seuraisi kauppojen verkostoa.
10. Minkälainen työuranne on ollut ja miten se on liittynyt ympäristö- ja erityisesti pakkausasioihin?
Opiskelin ympäristötieteitä ja aloitin urani tutkijana metsäjärvitutkimuksissa. 1990-luvun alusta lähtien olen ollut jätehuoltoa koskevissa tehtävissä. Asuin myös muutaman vuoden Itävallassa ja opiskelin Wienissä yliopiston jätehuollon laitoksella.
Ympäristöministeriössä olen ollut erilaisissa jätehuoltoa koskevissa tehtävissä vuodesta 2004 alkaen. Nykyisiin tehtäviini kuuluvat muun muassa tuottajavastuuasiat.
Teksti Pertti Suvanto | Kuva Pekka Nieminen