Pakkaus torjuu hävikkiä

Elintarvikepakkausten tehokkaammalla suunnittelulla voidaan vaikuttaa ruokahävikkiin ja sitä kautta ympäristövaikutuksiin. Hyvää pakkaussuunnittelua varten on nyt kehitetty kriteeristö, joka parantaa perinteistä tapaa suunnitella.
Teksti Laura Heikkinen Kuvitus Janne Harju

Kasvava väestömäärä tuottaa haasteita ruokahuollolle, joten nykyisiä prosesseja on pystyttävä tehostamaan sekä muutettava toimintatapoja ja asenteita. Ruokahävikin vähentäminen elintarvikeketjussa on yksi ratkaisuista.

Tähän on pureutunut Tekes-rahoitteinen FutupackEKO2010-tutkimushanke. Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Maa- ja elintarviketeollisuuden tutkimuskeskus MTT, Pakkaustutkimus–PTR ry, Aalto-yliopisto ja VTT tutkivat pakkausten ympäristövaikutuksia ja parannusmahdollisuuksia.

Aiheesta väitöskirjansa Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa tehnyt tutkijatohtori Kaisa Grönman vertaili tutkimuksessa kolmen elintarvikkeen kokonaisympäristövaikutuksia.

– Näillä tarkoitetaan niitä vaikutuksia, jotka syntyvät elintarvikkeen ja pakkauksen koko elinkaaren ajalta, toisin sanoen tuottamisesta, kuluttamisesta ja jätehuollosta. Ympäristövaikutusluokista tutkittiin ilmastonmuutokseen sekä happamoitumiseen ja rehevöitymiseen liittyvää potentiaalia, kertoo Grönman.

Pakkauksen myytit murtuvat

FutupackEKO-hankkeessa on murrettu pakkauksiin liittyviä myyttejä ja selvitetty, että pakkauksen osuus on hyvin pieni verrattuna ruuan tuotannon ympäristövaikutuksiin. Tutkimuksen kohteena olivat ruispalaleipä, kinkkuleikkele ja soijapohjainen jogurttijuoma.

– Jo pienellä hävikkiin menevällä ruokamäärällä ylitetään pakkauksen ympäristövaikutukset. Jos yhdestä kinkkuleikkelepakkauksesta hukataan yksi kinkkusiivu, sen tuottaminen on aiheuttanut suuremmat ympäristövaikutukset kuin mitä pakkauksen vaikutukset ovat, Grönman toteaa.

Pakkausten osuudeksi tuli 1–12 prosenttia kokonaisympäristövaikutuksista. Kinkkuleikkeen ja ruispalan pakkausvaikutukset jäivät alle viiden prosentin, kun taas soijapohjaisen jogurttijuoman osuus vaihteli jopa 5–12 prosentin välillä, sillä tuotteelle tarkasteltiin kahta eri pakkausvaihtoehtoa.

Grönman toteaa, että vaihteluväli on edelleenkin melko iso, mikä johtuu erilaisista pakkausvaihtoehdoista, ruokahävikin määristä sekä erilaisista jätehuoltotavoista, joilla ruokahävikki ja käytetty pakkaus voidaan käsitellä.

Kestävän kehityksen kriteeristö

Grönman kehitti myös vertailuperusteet kestävän kehityksen mukaiselle elintarvikepakkaukselle tutustumalla jo olemassa oleviin määritelmiin sekä miettimällä, mitä asioita tulee korostaa, kun puhutaan nimenomaan elintarvikepakkauksesta.

Kriteereissä on otettu huomioon pakkauksen koko elinkaari eikä esimerkiksi korostettu pelkästään uusiutuvia raaka-aineita tai kierrätettävää materiaalia. Myös ympäristöllisiä, taloudellisia sekä sosiaalisia vaatimuksia elintarvikepakkauksille on tarkasteltu. Sosiaalisilla vaatimuksilla tarkoitetaan lähinnä käyttäjän vaatimuksia pakkaukselle sekä tuoteturvallisuutta.

Vertailuperusteet auttavat pakkaussuunnittelijaa, ja niitä voi käyttää tarkastuslistana elintarvikepakkausta suunniteltaessa.

– Ihannepakkaus täyttää vaatimukset ruokahävikin vähentämisessä, se on kustannustehokas, ja sen ympäristövaikutus koko elinkaaren ajalta on pieni.

Ratkaisut tehtävä jo tuotesuunnittelussa

FutupackEKO-hankkeessa syntyi myös – ikään kuin sivutuotteena – päätöksentekopuu, sillä pakkaussuunnittelussa kaivataan alusta asti lisää järjestelmällistä kestävän kehityksen ajattelua.

Grönman kertoo, että päätöksentekopuu on toimintamalli, jonka avulla suunnittelussa voidaan ottaa huomioon kestävän kehityksen vaatimukset sekä etenkin elintarvikkeiden osalta ruokahävikin näkökulma.

Tuotesuunnitteluvaiheessa tehdään suurin osa niistä ratkaisuista, joilla joko vähennetään tai lisätään ruokahävikin syntymistä pakkauksen takia. Päätöksentekopuussa korostetaan elintarvikkeen ja pakkauksen tuotesuunnittelun aloittamista yhdessä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Näin löytyy mahdollisimman toimiva, mutta myös mahdollisimman vähän ympäristövaikutuksia aiheuttava ratkaisu.

– Mallia ei ole vielä pilotoitu eikä testattu käytännössä, mutta tavoite on, että tästä tulee suunnittelijoiden työkalu.

Milloin älypakkaukset tulevat?

Pakkausalalla on jo muutama vuosi puhuttu älypakkauksista, ja joitakin sovelluksia on jo markkinoilla. Esimerkiksi VTT:llä älypakkauksia on tutkinut Kyösti Pennanen, jonka kehityskohteita on aika- ja lämpöindikaattori (time-temperature indicator, TTI). Se reagoi ruokatuotteen lämpötilan muutoksiin. Tutkimuksessa hän selvittää TTI-sovellusten hyötyjä, käyttöönottoa ja kaupallistamista.

Pakkaus vähentää ruokahävikkiä, jos se:

• suojelee tuotetta pilaantumiselta kemiallisia, biologisia ja fysikaalisia rasituksia vastaan.

• mahdollistaa tuotteen säilymisen suunnitellun ajan suunnitellussa lämpötilassa.

• mahdollistaa helpon hyllytettävyyden, käsittelyn, avaamisen, sulkemisen, annostelun ja tyhjentämisen kokonaan.

• sisältää kuluttajan tarvitseman määrän tuotetta.

• on hygieeninen, myrkytön ja peukaloinnin estävä, eikä siinä tapahdu siirtymää pakkauksen ja tuotteen välillä.

• sisältää tarpeellista tietoa ja on jäljitettävissä jakeluketjussa, kaupassa ja kuluttajakäytössä.

• on tilankäytöltään tehokas kuljetuksissa, kaupassa, varastoissa ja kotona, jotta se voidaan säilyttää tarkoituksenmukaisissa olosuhteissa.

• mahdollistaa tuotteen myynnin erottautumalla ja vahvistamalla tuoteimagoa. Se ei kuitenkaan kannusta kuluttajaa ostamaan liikaa tarpeisiinsa nähden.