Asetuksilla jo kiire

Ajankohtaista PYR Info 1/2013

Nykyinen jätelaki on ollut voimassa jo vuoden. Lain pakkausjätettä koskevan asetuksen on määrä tulla voimaan toukokuussa 2014, ja sitä valmistellaan yhä kiireellä ja niukoin resurssein ympäristöministeriössä.

Moni asia riippuu asetuksen sisällöstä. Pakkausalan tuottajayhteisöille tilanne on erityisen hankala. Niiden pitäisi jo nyt olla hyvää vauhtia rakentamassa pakkausjätteen vastaanottoverkostoa ja ennen kaikkea tehdä sen toimintaan liittyviä sopimuksia. Lisäksi tuottajayhteisöjen tulee rekisteröityä uudelleen Pirkanmaan ELY-keskuksen tuottajarekisteriin keväällä 2014. Tällöin niiden tulee esittää viranomaisille sellainen käytettyjen pakkausten vastaanottoverkosto, joka täyttää jätelain ja pakkausasetuksen vaatimukset. Toisaalta ELY-keskus ei voi tehdä tuottajayhteisöjä koskevia hyväksymispäätöksiä ennen asetuksen voimaan tuloa. Jätelain mukaisilla pakkausalan tuottajilla on keskeneräisessä tilanteessa ongelmana päättää ehkä hintavistakin ratkaisuista tietämättä, mitä niiltä tullaan vaatimaan.

Miksi päätöksiä ei ole jo tehty ja miksi vastaanottoverkosto ei ole valmiina, vaikka itse jätelain pykälät tiedetään? Tuottajien on lain mukaan omalla kustannuksellaan vastattava markkinoille saattamiensa tuotteiden pakkausten jätehuollosta siten, että pakkaus voidaan maksutta ja vaivattomasti palauttaa tuottajien järjestämään vastaanottoon. Olemassa olevia kuntien keräyspisteitä ei voi noin vain siirtää tuottajien vastuulle, koska lain mukaan kustannukset ja ympäristövaikutukset on huomioitava palvelutasoa määriteltäessä. Niinpä tuottajien ja tuottajayhteisöjen perusajatus on, että vastaanottopisteet sijoitetaan palvelukeskittymiin. Tällöin ihmiset voivat palauttaa pakkaukset vaivattomasti vaikka kaupassa käynnin yhteydessä.

Lain mukaan kuntien on osaltaan huolehdittava yhdyskuntajätteestä. Lisäksi jätteestä ja sen kuljettamisesta ovat kiinnostuneet yksityiset ympäristöalan yritykset. Pakkausjätettä halutaan käyttää myös polttoaineena, koska muovi–kartonkiyhdistelmien lämpöarvo on korkea ja ne palavat puhtaasti.

Kierrätyspolttoaine koostuu suurelta osin pakkauksista, ja niiden polttaminen on pakkausjätteen hyödyntämistä energiaksi. Pakkausten käyttöä tähän tarkoitukseen ei kuitenkaan huomioida lainkaan, kun tarkastellaan, ovatko pakkaajat saavuttaneet heidän vastuulleen kuuluvat pakkausjätteelle asetetut kierrätystavoitteet.

Pakkaajat ja pakattujen tuotteiden maahantuojat ovatkin hämillään miettiessään, miten toteuttaa samanaikaisesti velvoite huolehtia sekä pakkausten jätehuollosta että kierrätystavoitteiden saavuttamisesta. Tämä tarkoittaa sitä, että pakkaajat velvoitetaan ryhtymään jätealan yrityksiksi. Niin kustannukset kuin ympäristövaikutuksetkaan eivät saa missään tapauksessa kasvaa järjettömästi.

teksti Annukka Leppänen-Turkula