Tuottajavastuu 18.12.2012

Yksi ääni, yhteiset edut

Kaikkien alojen tuottajayhteisöt ryhtyivät yhdessä valvomaan etuja. Edunvalvonnan pontimena on uusi jätelaki.

Suomessa on 20 voittoa tavoittelematonta tuottajayhteisöä, jotka organisoivat käytöstä poistettujen tuotteiden hyötykäytön siten, että EU:n vaatimat tavoitteet täyttyvät. Toiminta rahoitetaan tuottajayhteisöjen päättämillä maksuilla.

Vaikka toimialat ovat hyvin erilaisia, tuottajayhteisöjä­ yhdistävät monet asiat, joiden etuja kannattaa valvoa yhteisvoimin. Niinpä vuonna 2011 tätä varten syntyi tuottajayhteisöjen neuvottelukunta tiivistämään yhteisiä tavoitteita ja toimintaa.

Uusi jätelaki laajensi tuottajavastuuta pakkausten osalta. Parhaillaan valmistellaan asetuksia, joissa määritellään muun muassa tuottajan vastuulla oleva keräyspisteverkosto – sen laajuus ja tiheys. Pelkona on, että nousevat kierrätyskustannukset nostavat tuotteiden hintoja, jotka kuluttajat joutuvat maksamaan.

Suomen Autokierrätys Oy:n toimitusjohtaja Arto Silvennoinen sanoo, että yhteisen edunvalvonnan tärkeimpänä pontimena oli juuri jätelain uudistus.

– On tärkeää, että tuottajavastuu ja jätehuolto toimivat niin, että siinä huomioidaan jo olemassa oleva infrastruktuuri. Ruutia ei pidä lähteä keksimään uudelleen, Silvennoinen muistuttaa.

Tiiviit yhteydet viranomaisiin ja päättäjiin

Tuottajayhteisöjen neuvottelukunta kokoontuu 2–3 kertaa vuodessa. Sen alla toimii pienempi 6–7 hengen työvaliokunta. Tämä työrukkanen pitää tiiviisti yhteyttä valvovaan viranomaiseen Pirkanmaan ELY-keskukseen, kertoo Paperinkeräys Oy:n toimitusjohtaja Kyösti Pöyry.

– Olemme halunneet tuoda koordinoidusti esille tuottajayhteisöjen näkemyksiä. Tämä on ollut puolin ja toisin toimiva käytäntö. Tieto on kulkenut ja olemme pystyneet viemään tehokkaammin kehitystyötä eteenpäin – keskustelemme, neuvottelemme ja pidämme yllä kontaktia, Pöyry sanoo.

Silvennoisen mukaan myös viranomaiset ovat kokeneet hyväksi, että heillä on yhteisö, jolla on kasvot ja nimi ja jonka kanssa voi keskustella asioista liittyen vaikkapa vapaamatkustajiin, jotka eivät ole hoitaneet tuottajavastuutaan.

– Muun muassa tämä on yhteinen huoli – toiset maksavat toisten mellastuksen.

Joulukuussa valiokunta tekee tietoiskun eduskuntaan. Pöyry sanoo, että kansanedustajille avataan tuottajavastuuta ja tuottajayhteisöjen toimintaa, materiaalien vastaanottoa ja hyötykäyttöä.

– Tavoite on, että he ymmärtävät, miten tämä jätelain kohta – jonka he itse ovat päättäneet – pannaan toimeen ja ketkä toimeenpanijat ovat.

Silvennoinen lisää, että lähes koko hyötykäyttö hoidetaan tuottajayhteisöjen kautta, mutta poliitikot eivät aina tiedä, mistä oikein on kysymys. Siksi tuottajayhteisöjen toiminnan tunnetuksi tekeminen on tärkeää.

– Meidän tulee tiedottaa myös kuluttajille järjestämästämme jätehuollosta ja hyötykäytöstä sekä paikoista, jonne loppuun käytetyt esineet voi tuoda. On järkevämpää hoitaa sitä yhdessä kuin että 20 yhteisöä kertoisi siitä erikseen, Silvennoinen sanoo.

Jos tuottajayhteisöjä ei olisi?

Suomessa jätehuolto jakaantuu karkeasti kolmeen osaan. Asumisessa syntyvät seka- ja biojätteet ovat kunnan vastuulla, tuottajavastuun alaiset jätteet hoituvat tuottajayhteisöjen voimin, ja yritysten jätteet puolestaan hoitaa B to B -jätehuolto. Miten jätteille kävisi, jos tuottajayhteisöjä ei olisi?

– Vanhassa maailmassa ne kipattiin sekajätteenä kaatopaikan penkkaan. Siellä ne vanhat tuottajavastuun alaiset jätteet makaavat haudassansa – polkupyöristä autonromuihin ja papereihin. Ehkä joku kaivaa ne sieltä kohta ylös, kun siellä on metallia enemmän kuin Kiirunassa, Pöyry naurahtaa.

Nykymaailmassa tuottajat ovat vastuussa omasta laumastaan.

– Kun tokka on ikään kuin korvamerkitty ja palaa paliskunnan laitumelta, niin jokainen tietää, että tämä on minun ja siitä pitää huolehtia. Sen takia tuottajavastuuseen on menty, Pöyry pohtii.

Silvennoinen arvelee, että ilman tuottajayhteisöjä markkinoille syntyisi yrityksiä, jotka keräisivät ja myisivät materiaalia kuka minnekin.

– Missä on eniten rusinoita pullassa, homma jotenkin toimisi, mutta missä rusinat ovat harvemmassa, ei tapahtuisi juuri mitään. Alueellinen tasapuolisuus ei ainakaan toteutuisi. Arvokkaissa materiaaleissa myös harmaa talous kukoistaisi. Tuottajayhteisöjen järjestäytynyt keräys pystyy pitämään harmaata taloutta edes jollain tavalla kurissa, Silvennoinen korostaa.

Yhteisöt sparraavat toisiaan

Kyösti Pöyry ja Arto Silvennoinen sanovat, että yhteisellä edunvalvonnalla ja foorumilla on myös sparraava vaikutus. Kaikki oppivat toisiltaan.
Miesten mukaan tuottajayhteisöjen neuvottelukunta tarjoaa mahdollisuuksia löytää vaikkapa logistiikasta ja materiaalin käsittelystä synergiaetuja.

– Yhteisellä tekemisellä voimme säästää yhteiskunnassa kustannuksia ja tehostaa kilpailukykyämme. Jotkut meistä ovat tehneet tätä jo kauan, mutta mukana on myös monia nuoria tuottajavastuualueita, jotka varmasti saavat ajattelemisen aihetta ja mentorointiakin meiltä tätä työtä jo kauan tehneiltä. Kollegoiden tapaamisessa on tietynlaista arvoa. Yhteiset messut ja parveilut ovat aina hyödyllisiä. Uskon, että kaikki aidosti arvostavat yhteistä tekemistämme, Pöyry sanoo.

– Tulevaisuudessa tulemme organisoitumaan varmasti entistä tiiviimmin ja ehkä virallisemmin. Vuonna 2013 toimintaan suunnataan enemmän resursseja. Siihen näyttää olevan selkeä tarve, Pöyry ennakoi.

Teksti Pertti Suvanto | Kuva iStockphoto

Kuluttaja maksaa

Tuottajavastuu tarkoittaa tuottajan velvollisuutta huolehtia markkinoille laskemiensa tuotteiden hyötykäytöstä ja muusta jätehuollosta. Suomessa tuottajavastuun piiriin kuuluu kuusi toimialaa: pakkaukset, renkaat, keräyspaperit, autot, sähkö- ja elektroniikkalaitteet sekä akut ja paristot.

Tuottajavastuun alaisen jätteen hyötykäytön maksaa lopulta kuluttaja, sillä tuottaja tai maahantuoja siirtää hyötykäytöstä aiheutuneet kustannukset tuotteen hintaan.

Ostaessaan vaikkapa renkaat autoonsa kuluttaja maksaa kierrätysmaksun. Myös jokaiselle pakkausmateriaalille on oma tuottajayhteisönsä, ja niiden toiminta rahoitetaan materiaalikohtaisilla hyötykäyttömaksuilla.

Jotkut materiaalit ovat niin arvokkaita, että maksut eivät hinnassa näy.

– Auto hoitaa itse omat hautajaisensa. Autojen kierrätys toimii nollakustannusperiaatteella, sillä materiaali on sen verran arvokas, Silvennoinen sanoo.
 


 

Tuottajayhteisöt 2012

Akkukierrätys Pb Oy (lyijyakut)
ERP Finland ry (sähkö- ja elektroniikkalaitteet, akut ja paristot)
Flip ry (lamput)
ICT-tuottajaosuuskunta (tieto- ja teletekniset laitteet)
Mepak-Kierrätys Oy (metallipakkaukset)
North Re-Tyre Oy (renkaat)
Paperinkeräys Oy (keräyspaperi)
Puupakkausten Kierrätys PPK Oy (puupakkaukset)
Recser Oy (kannettavat akut ja paristot)
SELT ry (sähkö- ja elektroniikkaromu)
Ser-Tuottajayhteisö ry SERTY (sähkö- ja elektroniikkalaitteet)
Suomen Autokierrätys Oy (romuajoneuvot)
Suomen Keräyslasiyhdistys ry (lasipakkaukset)
Suomen Keräystuote Oy (keräyspaperi)
Suomen Kuitukierrätys Oy (kuitupakkaukset)
Suomen Matkailuautokierrätysyhdistys MAK ry (matkailuautot)
Suomen Palautuspakkaus Oy (juomapakkaukset)
Suomen Rengaskierrätys Oy (renkaat)
Suomen Teollisuuskuitu Oy (kuitupohjaiset teollisuuspakkaukset)
Suomen Uusiomuovi Oy (muovipakkaukset)