Tavoitteena yhtenäiset tilastot

Selvityksen laatinut työryhmä tutki jäsenvaltioiden tilastojen vertailukelpoisuutta ja totesi, että kierrätystietojen perusteissa on isoja vaihteluja. Tämä on syytä ottaa huomioon eri maiden kierrätysasteita vertailtaessa.
RINKI Oy:tä (aiemmin PYR Oy) edustava toimitusjohtaja Juha-Heikki Tanskanen korostaa, että tilastointi vaikuttaa muun muassa maiden taloudelliseen kilpailukykyyn.

– Kaupan ja teollisuuden yritysten maksamat kierrätysmaksut ovat sitä suuremmat, mitä enemmän pakkausmateriaaleja tulee kierrättää. Jos tilastot osoittavat, että jonkun maan kierrätysaste on selvästi korkeampi kuin jonkun toisen, mutta laskennan perusteet ovat aivan erilaiset, se vääristää kilpailutilannetta. Jotkut voivat saada ansiotonta etua.

Tanskanen ei usko, että kyseessä olisi tilastojen vääristelyä, vaan eri maiden tilastointimenetelmät ovat kehittyneet aikojen kuluessa erilaisiksi. Esimerkiksi Suomessa on paljon pakkausten uudelleenkäyttöä, joka tilastoidaan vuosittain. Toisissa maissa asiaan on kiinnitetty vähemmän huomiota, eikä uudelleenkäyttöä edes tilastoida.

– Olemme korostaneet ympäristöministeriölle uudelleenkäytön merkitystä, ja olemme sen suhteen varsin samoilla linjoilla. Niiden maiden, joissa uudelleenkäyttöä on edistetty, tulisi saada siitä etua kierrätystavoitteita määritettäessä. Nyt sanoma pitää vielä saada EU:ssa läpi. Kun EU-komission kiertotalouspaketti lähiaikoina todennäköisesti valmistuu, näemme miten se on otettu siinä huomioon.

Suomenkin tilastoissa ilmaa

Tilastointi ei ole missään maassa aukotonta, ei Suomessakaan. Selvityksessä arvioidaan, että pakkauksia on Suomen markkinoilla huomattavasti enemmän kuin on tilastoitu. Siten potentiaalinen kierrätettävä määrä on todellisuudessa suurempi kuin tilastoitu määrä, josta kierrätysaste tällä hetkellä lasketaan.

– Yksi syy eroon ovat nettikauppa ja matkustajatuonti, mutta niiden merkitys on toistaiseksi pienempi. Isompi ongelma ovat yritykset, jotka eivät ole mukana yhteisessä kierrätysjärjestelmässä. Muitakin syitä on.

Tanskanen pitää olennaisena, että tilastointi saadaan Suomessa nykyistä tarkemmaksi ja EU:ssa mahdollisimman yhtenäiseksi, ennen kuin uusia kierrätystavoitteita asetetaan.

– Jos käy ilmi, että Euroopan markkinoilla on runsaasti tilastoimatonta pakkausjätettä, silloin kiireellisintä on laittaa tilastointi kuntoon. Kun kaikki markkinoille tuleva pakkausmäärä saadaan tilastoihin, kierrätysasteet laskevat. Tällöin voi olla tarpeen harkita jopa kierrätystavoitteiden laskemista niiden nostamisen sijaan, hän sanoo.

Parannuksia kehitteillä

Neuvotteleva virkamies Tarja-Riitta Blauberg ympäristöministeriöstä sanoo, että tilastojen ja tiedonkeruun laatua voitaisiin tehostaa ja tarkentaa esimerkiksi auditointien avulla. Uudessa jätelaissa säädettiin uusi laiminlyöntimaksu, joka voidaan määrätä tuottajavastuuvelvollisuuksien laiminlyönneistä vapaamatkustajille. Tämän soveltaminen on alullaan.

Blauberg toteaa, että EU:n lainsäädännössä säädetään jo nykyisellään keskeiset tilastoinnin perusteet, mutta säännösten soveltamisessa on eroja jäsenmaiden välillä.

– Komission kiertotalouspaketin yhteydessä todettiin keskeiseksi ongelmaksi muun muassa se, missä kohtaa jätteen käsittelyä tietty jätemateriaali katsotaan tulleen kierrätetyksi ja vähennetäänkö esimerkiksi esikäsittelyssä syntyneet rejektit lopullisesti kierrätetystä määrästä.

Blauberg katsoo Tanskasen tavoin, että ennen uusien tavoitteiden asettamista olisi tärkeää selventää tavoitteiden laskentamenetelmät sekä varmistaa yhtenäinen ja luotettava tietopohja.

Uudelleenkäyttö etenee?

Suomi on ehdottanut yhdistetyn uudelleenkäyttö- ja kierrätystavoitteen asettamista. Se voisi tarvittaessa olla jäsenmaan valittavissa oleva vaihtoehtoinen tavoite, jota sovellettaisiin pelkän kierrätystavoitteen sijasta.

– Komissio on alustavasti eri yhteyksissä suhtautunut ajatukseen myönteisesti. Toivommekin, että uudelleenkäyttö huomioidaan komission uudessa ehdotuksessa. Muiden tuotteiden kuin pakkausten osalta uudelleenkäytön huomioon ottaminen tavoiteasettelussa voi toistaiseksi olla vaikeampaa tilastotietojen puutteen vuoksi.

Entä kuinka vakava on kysymys tilastoimattomasta pakkausjätteestä? Blauberg toteaa, että noin 12 prosenttia pakkausjätteestä jää tilastoinnin ulkopuolelle, sillä Suomessa pakkausjätteen tilastointi on perustunut rekisteröityneiden tuottajien markkinoille saattamiin pakkausmääriin.

– Tilastoista ovat jääneet pois esimerkiksi tuottajavastuun ulkopuolelle jäävien alle miljoonan euron liikevaihdon yritysten markkinoille saattamat pakkausmäärät, niin sanottujen vapaamatkustajien pakkausmäärät sekä etämyynnillä tai kuluttajien omalla tuonnilla maahan tulevat pakkausmäärät.

– Jos tilastojen ulkopuolelle jäävät pakkausjätteet otettaisiin huomioon, pakkausten kokonaiskierrätysaste laskisi noin 59 prosentista 50 prosenttiin, hän toteaa. 

Useita suosituksia

Heinäkuussa valmistuneen ”Pakkausjätteen kokonaismäärä Suomessa ja suositukset tilastoinnin kehittämiseksi” -raportin (YM 23/2015) toteutuksesta vastasivat silloinen PYR Oy ja Tilastokeskus. Ohjausryhmässä oli laaja ympäristö- ja kierrätysalan edustus.

Selvityksen keskeisiä suosituksia:

– tiedonkeräyksen laadun varmistaminen

– tuottajavastuuvelvoitteen tehokkaampi valvonta

– kattavampi tiedonkeräys pakkausten määristä

– tilastojen yhdenmukaistaminen EU:ssa

– vertailukelpoisuus kuntoon ennen uusia kierrätystavoitteita

– uudelleenkäyttö mukaan EU-tilastoihin

Teksti Ilpo Salonen, kuva Atte Lakinnoro