Täsmentävät ohjeet kertakäyttömuovi-direktiiville viipyvät

Vauhdilla säädetty kertakäyttömuovidirektiivi pitää pakkaajia jännityksessä. Moni direktiivin toimeenpanon kannalta keskeinen asia on vielä epäselvä.

Teksti Pi Mäkilä

Kuvitus Jenni Kiviniemi

EU:n viime vuonna antaman kertakäyttömuovidirektiivin eli SUP-direktiivin (single-use plastics) tarkoituksena on vähentää merten ja vesistöjen roskaantumista. Direktiiviin liittyvä valmistelutyö EU-tasolla on viivästynyt, mikä on puolestaan hankaloittanut kansallista valmistelua. Direktiivi pitäisi saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä 3.7.2021 mennessä. 

– Ympäristöministeriö valmistelee parhaillaan direktiivin toimeenpanoa Suomessa, mutta tehtävä on vaikea, koska direktiivissä luvatut komission ohjeistukset ovat myöhässä, kertoo Ringin asiakaspalvelupäällikkö Maija Peltola. 

Peltola toteaa, että keskeinen SUP-direktiiviin liittyvä ongelma on se, että vieläkään ei tarkalleen tiedetä, mitkä pakkaukset kuuluvat direktiivin vaatimusten piiriin. 

– Direktiivi esimerkiksi edellyttää syömävalmiiden elintarvikkeiden kertakäyttöisten muovisten annospakkausten kulutuksen vähentämistä, mutta syömävalmiin annoksen ja muovipakkauksen määritelmät eivät vielä ole valmistuneet. On vaikeaa miettiä, miten kulutuksen vähentäminen voitaisiin toteuttaa, kun emme tiedä, minkä pakkausten kulutusta pitää vähentää ja millaisesta materiaalista korvaavat pakkaukset voidaan valmistaa.  

Muovipakkauksia tarvitaan myös jatkossa 

Peltola painottaa, että direktiiviä voi tulkita niin, että sen piiriin kuuluva tuotekate on hyvin laaja ja kattaa myös sellaisia elintarvikepakkauksia, joiden korvaaminen laajasti täysin muovittomilla pakkausvaihtoehdoilla on mahdotonta. 

– Elintarvikkeiden pakkaamisessa elintarviketurvallisuus ja -hygienia eivät saa missään tilanteessa vaarantua, hän muistuttaa. 

 Direktiivi asettaa pakkausten tuottajat vaikeaan paikkaan, sillä ilman selkeitä määritelmiä direktiivin voimaantuloon on vaikea valmistautua. 

Elintarvikkeiden pakkaamisessa elintarviketurvallisuus ja -hygienia eivät saa missään tilanteessa vaarantua.

– Meillä Suomessa direktiivin toimeenpanoa valmistelevat virkamiehet ovat ottaneet elinkeinoelämän edustajat hyvin mukaan toimeenpanoa koskeviin keskusteluihin. Ongelmana on kuitenkin se, että valmistelun edellyttämät komission linjaukset puuttuvat. Kritiikkimme kohdistuu lainsäädännön valmistleuun EU-tasolla. Direktiivi valmisteltiin aivan liian hätäisesti, Peltola lisää. 

Pakkaustuottajille lisää kustannuksia 

SUP-direktiiviin liittyy myös laajennettu tuottajavastuu. Kuntien vastuulla olevan roskaantumisen ehkäisemisen ja siivouksen kustannukset ovat SUP-tuotteiden osalta siirtymässä pakkaustuottajien kustannusvastuulle. Kuntaliitto on selvittänyt roskaantumisen puhdistuskustannuksia, mutta selvitystyö on EU-tason viivästymisten takia vasta alkutekijöissään.  

– Pakkaustuottajia huolettaa, millaisia kustannuksia on syntymässä ja miten ne pystytään jakamaan oikeudenmukaisesti, ja huoli on täysin ymmärrettävä. Tuottajayhteisöjen tulisi jatkossa osallistua julkisten alueiden siivoamisen kustannuksiin. Tällä hetkellä kunnat hoitavat siivoamista verovaroin, kertoo Kuntaliiton kuntatekniikan kehittämisen erityisasiantuntija Tuulia Innala 

Innalan mukaan kenelläkään ei ole toistaiseksi tiedossa, millaisia kustannuksia juuri kertakäyttömuovien siivoamisesta kertyy.  

– Kysyimme kunnilta syksyllä tehdyssä kyselyssä kuntien yleisten alueiden roskaamisen ehkäisemisen ja siivoamisen kustannuksista ja roska-astioiden määristä. Tulosten yhteenveto on vielä tekeillä, Innala selventää. 

Seuraavaksi Kuntaliitossa pohditaan, miten paljon roskien joukossa on SUP-direktiiviin kuuluvia tuotteita.  

SUP-direktiiviin liittyy myös laajennettu tuottajavastuu.

– Tällaista selvitystä ei olla aiemmin tehty. Eräässä saksalaisessa tutkimuksessa selvitettiin näitä kustannuksia 20 kunnan osalta, mutta tulokset eivät ole varmuudella verrannollisia Suomen oloihin. Kustannusarvioita on siksi hyvin vaikea esittää. 

Eri tuoteryhmillä eri vaatimukset 

Innala huomauttaa, että lisähaasteita teettää se, että SUP-direktiivi asettaa eri tuoteryhmille erilaisia vaatimuksia.  

– Esimerkiksi tupakkatuotteilla on vaatimuksena jopa erillinen tupakkaroskisinfra, kun taas kosteuspyyhkeiden ja ilmapallojen tuottajien ei tarvitse kustantaa roskaamisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen roska-astioiden jätehuoltokustannuksia. 

Myös Innalan mukaan komission ohjeistuksen myöhästyminen on pettymys. 

– Kyse on tärkeästä asiasta, ja komission omat ohjeistukset ovat aivan luokattomalla tavalla myöhässä. Direktiivi on säädetty liian nopealla tahdilla pohtimatta, miten se viedään käytännössä kansalliseen lainsäädäntöön. Nyt jokaisen maan pitää keksiä itse omat keinot.  

Hän painottaa, että eri maissa on myös hyvin erilaiset valmiudet täytäntöönpanoon. 

– Esimerkiksi meillä Suomessa muovipullot kerätään todella hyvin talteen panttijärjestelmän ansiosta, mutta monessa maassa rannoilla lojuvat pullot ovat ihan todellinen ongelma. 

Pakkaustuottajien SUP-ryhmä

Rinki on perustanut pakkaustuottajien SUP-ryhmän, johon kuuluvat Ringin omistajien sekä muovi- ja kuitupakkausten tuottajayhteisöjen edustajat. Ryhmä koordinoi yhteistä edunvalvontaa pakkauksia koskevissa SUP-kysymyksissä.

– SUP-ryhmä auttaa pakkaustuottajia edunvalvonnan koordinoinnissa epäselvän tilanteen keskellä, kommentoi Ringin asiakaspalvelupäällikkö Maija Peltola.