Pakkausten uudelleenkäyttö syö jätemäärää

Euroopan komissio julkaisi 2.12.2015 ehdotuksensa ­uudesta kiertotalouspake­tista, jossa ­pakkauksille esitetään kiristyviä kierrätystavoitteita. ­Kierrätysasteen nosto edellyttää pakkausjätteen keräämisen lisäämistä ja merkitsee kasvavia kustannuksia tuottajavastuullisille yrityksille. Komission esityksessä on kuitenkin Suomelle ­jotain hyvin positiivista. Sen mukaan kierrätystavoitteisiin voitaisiin laskea uudelleenkäytetyt pakkaukset, ­kuten metallirullakot, muovilaatikot ja uudelleentäytettävät pullot.

Jätedirektiivissä ja siihen perustu­vassa jätelaissa uudelleenkäyttö on tavoiteltavampaa kuin kierrätys ja energiahyödyntäminen. Vuonna 2013 Suomessa käytettiin pakkauksia 1,77 miljoonaa ­tonnia, mutta pakkausjätettä syntyi vain 720 000 tonnia. Tästä on kiittäminen Suomessa kehitettyjä uudelleenkäyttöjärjestelmiä, kuten transbox-muovilaatikoita, meijeripoolia sekä panttipullo- ja puulavojen kiertojärjestelmää. Näiden ansiosta vain ­40 % ­käytetystä pakkausmäärästä ­päätyi kierrätyksen ja jätehuollon piiriin.

Uudelleenkäyttö vähentää siis ­tehokkaasti jätteen määrää, ja siihen ­tulisi myös tavoitteilla kannustaa. ­Ottamalla uudelleenkäyttö mukaan ­kierrätystavoitteen laskentaan komissio jättää, aivan oikein, toimijoille mahdollisuuden korvata kierrätystä ympäristön kannalta toivottavammalla uudelleen­käytöllä. Suomessa tällä olisi suuri ­merkitys erityisesti muovi- ja puupak­kauksille, joiden uudelleenkäyttöasteet ovat kierrätykseen verrattuna korkeita.

Monet EU-maat vastustavat tuotteiden uudelleenkäytön huomioonottamista kierrätystavoitteiden laskennassa. Usein perusteluna on ollut se, että muutoksen vuoksi tilastointi vaikeutuisi ja eri maiden tilastojen vertailu hankaloituisi. Peruste ei ole kestävä, koska tilastojen vertailu­kelpoisuus on jo nykyisellään kyseen­alainen. Komission tulisi joka tapauk­sessa ohjeistaa ja ­auditoida pakkaus- ja jätetilastointia jäsenmaissa huomattavasti nykyistä paremmin.

Pakkausten uudelleenkäyttö on ­Suomessa pitkälle vietyä ja usein myös taloudellisesti järkevää toimintaa. ­Lisäksi Suomi on yksi harvoista EU-maista, jossa uudelleenkäytettyjen pakkausten määrä tilastoidaan vuosittain. Ympäristö- ja ­taloustavoitteet ovat siis kohtaamassa ­komission esityksessä – ainakin Suomen näkökulmasta.