Pakkauksen monet kasvot

Miten pakkausmateriaali valitaan? Miten pakkauksen suunnittelu etenee? Nyt pureudutaan perusasioihin.
Teksti Ilpo Salonen Kuva Pentti Mikkonen

Pakkaussuunnittelun tavoitteena on ratkaisu, joka suojaa tuotetta tehokkaasti jakeluketjun kaikissa vaiheissa ja edistää samalla tuotteen myyntiä. Pakkaus toimii tuotteen käyntikorttina ja tarjoaa mainostilaa.

– Pakkaussuunnittelun tulee kattaa pakkauskokonaisuus yksittäispakkauksesta kuljetusyksikköön asti. Etenkin päivittäistavaratuotteilla kuluttajapakkauksen merkitys korostuu, mainitsee elintarvikkeiden materiaalitieteeseen erikoistunut dosentti Kirsi Mikkonen Helsingin yliopiston Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitokselta.

Kaksi näkökulmaa

Pakkaussuunnittelu on perinteisesti jaettu luovaan eli graafiseen suunnitteluun ja tekniseen eli rakennesuunnitteluun. Nykyään yhä useammin yhdistetään tekninen kehittely ja ulkoasusuunnittelu. Muotoilu yhdistyy tekniikkaan esimerkiksi pakkausten avaus- ja suljentamekanismeissa.

– Pakkauksen käyttö elintarvikkeen valmistus- ja tarjoiluastiana on kiinnostava uusi, kuluttajalähtöinen näkökulma. Lähtökohtana ovatkin kuluttaja- ja asiakastarpeet, tuotteen ominaisuudet ja säilyvyysaika, logistiikka, pakkausmateriaalit ja -koneet sekä ympäristövaikutukset, Mikkonen kertoo.

Mitä ja kenelle?

Pakkauskehityksen alkuvaiheessa määritellään tuotteen kohderyhmä ja käyttötapa. Materiaalin ja painatustekniikan valinnalla tuodaan esille tuotteen luonne: onko kyseessä ylellisyys- vai massatuote.

– Pakkauksen tulee vastata tuotelaatua ja brändilupausta siten, että pakkaus sitouttaa kuluttajaa, vahvistaa uusintaostopäätöstä ja rakentaa brändiuskollisuutta. Apuna käytetään asiakastarpeista kerättyä tietoa.

Tuotteen fyysinen ja kemiallinen olemus ja vaurioherkkyys määrittelevät  suojaominaisuudet. Tuote voi olla esimerkiksi kiinteä, rakeinen, jauhe, neste, aerosoli, kaasu tai geeli.
Kemialliseen olemukseen liittyy tuotteen koostumus, esimerkiksi elintarvikkeiden ravintoainesisältö. Vaurioherkkyys voi liittyä joko fyysiseen olemukseen, kuten hauraus tai pehmeys, tai kemialliseen olemukseen, esimerkiksi valoherkkyyteen.

Vaadittavat suojaominaisuudet rajaavat materiaaleja ja pakkaustekniikoita. Esimerkiksi kartonki tarjoaa tuotteelle mekaanista suojaa, antaa vaihtoehtoja pintakäsittelylle ja painatukselle, ja se mielletään ympäristöystävälliseksi. Se ei kuitenkaan usein yksin riitä suojaamaan elintarvikkeita veden, vesihöyryn tai hapen vaikutukselta. Tällöin käytetään apuna muovi- tai metallipinnoitetta tai kartonkipakkauksen sisälle sijoitettavaa erillistä käärettä.

Elinkaari huomioon

Tuotteen koko elinkaari raaka-aineista hävitettävyyteen ja pakkausjätteiden hyödynnettävyyteen on pidettävä mielessä. Suuri osa tuotteen kokonaiskustannuksista muodostuu varastoinnissa, jakelussa ja esillepanossa.

– Logistiikka on tärkeä pitää mielessä, kun mietitään kustannustehokkuutta. Mitoituksessa standardointi ja modulointi on hyvä tavoite, hän muistuttaa.
Tuotannon laajuus ja tuotantotapa vaikuttavat pakkauskapasiteettiin ja linjakokonaisuuden automaatioasteeseen. Linjakokonaisuudessa tulee miettiä koko tuotantoketjua pakkausmateriaalin käsittelystä tuotteen prosessointiin ja pakatun tuotteen käsittelyyn.

Ympäristövaikutuksia tarkastellaan yhteiskuntavelvoitteiden täyttämisen ja toisaalta kuluttajahyväksynnän kautta. Lainsäädäntö velvoittaa pakkaavaa teollisuutta ensisijaisesti ehkäisemään pakkausjätteen syntymistä. Lainsäädäntö ei velvoita absoluuttiseen pakkausjätteen määrän vähentämiseen vaan ympäristövaikutusten vähentämiseen ja ekotehokkuuteen siten, että pakkauksen toimivuus ja kuluttajahyväksyntä pysyvät vähintään ennallaan.

 

Lähteenä käytetty myös kirjaa
Järvi-Kääriäinen, Ollila: Toimiva
pakkaus (PTR 2007).