Mikä on pakkaus?

Pakkaus on selkeänkuuloinen sana. Ei se monimutkaiselta kuulosta muillakaan kielillä. Sanan sisältö ja viittaussuhteet ovat kuitenkin kinkkisempi juttu.

Pakkaus- ja pakkausjätedirektiivi astui EU:ssa voimaan 1994, ja Suomen lainsäädäntöön direktiivi tuli 1995, kun liityimme EU:hun. Sittemmin direktiivistä on laadittu yksi uusi versio, ja sitä on täydennetty vuosien mittaan useilla päätöksillä ja täydentävillä direktiiveillä.

Annukka Leppänen-Turkula, PYR Oy:n toimitusjohtaja, on seurannut pakkausdirektiiviä vuodesta 1991, kun ensimmäistä direktiiviluonnosta käännettiin Pakkausteknologia – PTR ry:ssä suomeksi. Hän on ollut mukana myös asiantuntijana pakkausdirektiivin ja pakkausstandardien valmistelussa.

Leppänen-Turkulan mukaan direktiivissä ei ole tarkkaa listaa siitä, mikä on pakkaus.

– EU:n pakkaus- ja pakkausjätedirektiivin kolmannessa artiklassa kerrotaan, mikä on pakkaus. Sama asia lukee Suomen valtioneuvoston päätöksessä pakkauksista ja pakkausjätteistä, joka on direktiivin sovellus Suomen lainsäädäntöön. Yksiselitteinen lista EU-maiden välillä lienee täysi mahdottomuus, mutta PYR:in kanssa asioivat yritykset saavat hyvän tiedon Suomessa määritellyistä pakkauksista meidän kotisivuiltamme.

Aikataulu venyy ja paukkuu

Nyt vireillä oleva täydentävä direktiivi pakkauslainsäädäntöön on ollut EU:ssa käsittelyssä kauan, aina 1990-luvun lopulta saakka, ensin suosituslistana, eikä siitä ole saatu päätöstä aikaiseksi.

Osa yksityiskohdista koskee hyvinkin marginaalisia seikkoja kuten sitä, mikä osa teepussista on pakkausta ja mikä ei. Yksi isoimmista kysymyksistä on hylsyn käsite. Esimerkiksi Suomessa pakkausmateriaaliksi ja hyötykäytettäväksi luetaan kaikki, sekä kotitalouden että teollisuuden hylsyt, siis esimerkiksi talouspaperirullien kevyet hylsyt ja kangaspakkojen tukevat hylsyt.

– Käytäntö ei ole kaikissa maissa yhtä yksiselitteinen, vaan kymmenen vuotta sitten EU-äänestyksessä puolet jäsenmaista äänesti, etteivät hylsyt ole pakkauksia.

Suomessa direktiivin täydennyksen myötä joutuisimme todennäköisesti tarkistamaan joitakin pakkauskäsitteitämme.

– Meillä esimerkiksi teollisuushylsyt kierrätetään hyvin, mutta niiden kierrätystä ei enää otettaisi mukaan pakkausten kierrätyslukuihin, sillä uuden määritelmän mukaan teollisuushylsyt eivät olisi pakkauksia.

Oma maa mansikka

Raha vaikuttaa taustalla myös näissä neuvotteluissa. Oman maan etua ajetaan.

– EU:ssa kuten maailmassa yleensäkin maat puolustavat kukin oman teollisuutensa intressejä. Sopimuksia ei synny helpolla.

Miksi sitten olisi niin tärkeää löytää yhteinen sävel pakkausten yksityiskohtia myöten?

– EU:ssa pidetään kirjaa unionin tasolla pakkausten määristä, hyötykäytöstä ja kierrätyksestä eri maissa. Jotta luvut olisivat vertailukelpoisia, maiden käytäntöjen ja laskutapojen täytyisi olla yhdenmukaisia.

Teksti Irma Capiten | Kuva Atte Lakinnoro

 


 

Pakkauksiin luetaan:

1)
Myyntipakkaus eli primaaripakkaus, joka on tarkoitettu myyntipaikalla loppukäyttäjälle tai kuluttajalle myytävän yksikön säilytykseen. Esimerkki: jogurttipurkki.

2)
Ryhmäpakkaus eli sekundaaripakkaus, joka on tarkoitettu tietystä myyntiyksiköiden määrästä koostuvan ryhmän säilytykseen myyntipaikalla riippumatta siitä, myydäänkö ryhmä sellaisenaan loppukäyttäjälle tai kuluttajalle vai käytetäänkö sitä ainoastaan myyntipaikalla. Se on myös mahdollista poistaa tuotteesta ilman, että tuotteen ominaisuudet muuttuvat. Esimerkki: kartonkiin pakattu monijogurttipakkaus.

3)
Kuljetuspakkaus eli tertiääripakkaus, jonka tarkoituksena on helpottaa tiettyjen myyntiyksiköiden tai ryhmäpakkausten määrän käsittelyä ja kuljetusta siten, että voidaan välttää niiden fyysistä käsittelyä ja kuljetusvaurioita. Esimerkki: palautettava ja uudelleen käytettävä muovikuljetuslaatikko jogurttipakkausten kuljetukseen. Kuljetuspakkauksena ei kuitenkaan pidetä maantie-, rautatie-, meri- ja lentokuljetuksissa käytettävää konttia.

 


 

Säilyttää ja suojaa

Pakkauksella tarkoitetaan mistä tahansa materiaaleista koostuvaa tuotetta, joka on tarkoitettu tavaran säilytykseen ja suojaamiseen sekä mahdollistamaan sen käsittely ja kuljetus tuottajalta kuluttajalle tai käyttäjälle ja helpottamaan sen esillepanoa. Samaan tarkoitukseen käytettävää kertakäyttötuotetta pidetään myös pakkauksena.

Materiaaliryhmät ovat: puukuidut (aaltopahvi, kartonki, paperi), lasi, metallit ja muovit. Eniten käytetty pakkaus on aaltopahvilaatikko.