Kolumnit 14.10.2019

Kierrätettävä vai ympäristö­ystävällinen?

Aaro Mäkimattila

Kun puhumme kierrätyksestä, puhumme paitsi nykytilasta ja lähitulevaisuudesta, myös pitkän tähtäimen muutoksista.

Nykytilan me tiedämme ja lähitulevaisuuden pystymme arvioimaan. Uutisista saa jatkuvasti lukea, kuinka kierrätysmäärät nousevat. Ihmiset ovat halukkaita kierrättämään. Tämä on hieno juttu, mutta pitkässä mittakaavassa se ei riitä.

Ympäristöajattelun pitää ohjata kaikkea tekemistä. Mutta kiertotaloudella on vain välinearvo, itseisarvo se ei ole. Joskus tämä tuntuu unohtuvan: askeleita pitää ottaa ilmastonmuutoksen torjunnan ja hiilineutraalin yhteiskunnan suuntaan, ei pelkästään kierrätyksen lisäämisen suuntaan.

Askeleita pitää ottaa ilmastonmuutoksen torjunnan ja hiilineutraalin yhteiskunnan suuntaan, ei pelkästään kierrätyksen lisäämisen suuntaan.

Kaikki yritykset haluavat kuunnella kuluttajien ääntä. Vaarana on kuitenkin se, että silloin edetään poukkoillen. Pakkausten kierrätettävyys ei aina ole tae hiilijalanjäljen pienenemisestä.

Kun katsotaan kierrätystä ja siitä käytävää keskustelua, eniten tunteita herättää muovi.

Muovi kuuluu kiertoon, siitä ei ole epäselvyyttä. Mutta kokonaiskuvan kannalta ei suurin kysymys ole se, ovatko pakkaukset mekaanisesti kierrätettäviä tai mitkä ovat tekniset yksityiskohdat prosessin eri vaiheissa. Tärkeintä on, että systeemiä kehitetään koko ajan pitkäjänteisesti ja kuluttaja voi luottaa asiantuntijoiden ja teknologian kykyyn ratkoa kierrätyksen mahdolliset ongelmat.

Jos kuluttajalle annetaan viestiä, että muovin kierrätys on perustavanlaatuisesti turhaa, keskustelu ohjautuu väärille urille.

Jos kuluttajalle annetaan viestiä, että muovin kierrätys on perustavanlaatuisesti turhaa, keskustelu ohjautuu väärille urille. Systeemi ei missään tapauksessa ole vielä valmis, mutta tilanne paranee koko ajan. Huonoin mahdollinen vaihtoehto on se, että kuluttajat kokevat lajittelun ja kierrätyksen turhina.Kaikkien toimijoiden tulisikin keskittyä viestimään kuluttajille lajittelumyönteisesti ja erilliskeräykseen kannustavasti.

Kuluttaja osaa jo nykyään kysyä, onko pakkaus kierrätettävä. Valitettavasti se ei aina ole tae ympäristöystävällisyydestä. Eikä kuluttaja valitse pakkausta, joka on ominaisuuksiltaan vanhaa huonompi, eikä esimerkiksi suojele elintarviketta pilaantumiselta.

Näennäinen ympäristöystävällisyys on aina huono asia. Jos pakkauksen materiaalimäärä kasvaa, ympäristövaikutus voi todellisuudessa muuttua negatiiviseksi. Erityisesti elintarvikkeiden pakkausten suhteen ei ole varaa kompromisseihin. Mitä laadukkaampana pakkaus säilyttää tuotteen, sitä parempi ympäristölle.

Mitä laadukkaampana pakkaus säilyttää tuotteen, sitä parempi ympäristölle.

Kierrätettävyys ja ruokahävikin torjunta eivät saa olla elämäntapavalintoja, jotka jäävät vain pienen joukon ratkaisuksi. Niiden pitää olla arkisia ratkaisuja. Totaalista elämäntavan muutosta vaativa marginaaliratkaisu ei auta isossa kuvassa ympäristöä. Lainsäädännön pitää myös ohjata siihen suuntaan, että pakkausten hiilijalanjälki pienenee.

Niinpä katse kannattaa viime kädessä suunnata biojätteeseen. Mitä tyhjempi se on, sitä parempi ympäristölle. Silloin myös pakkaus on tehnyt tehtävänsä niin kuin pitääkin.

Aaro Mäkimattila

Pakkauskehityspäällikkö

Atria