Juha-Heikki Tanskanen: Kovia tavoitteita pakkausjätteen kierrätykselle

Kesällä julkaistut pakkaustilastot olivat hienoa luettavaa. Vuonna 2015 pakkausjätteen kierrätys­aste ylitti ensimmäistä kertaa 60 prosentin rajan. Suunta on oikea – varsinkin kun tiedetään, miten tiukkoja vaatimuksia kierrätykselle on vielä tulossa. Pakkausasetuksessa vuodelle 2020 asetetun 65 prosentin tavoitteen saavuttaminen edellyttää lisätoimia, puhumattakaan 75 prosentin tavoitteesta, jota Euroopan komissio suunnittelee vuodelle 2030.

Materiaalikohtaiset kierrätystavoitteet saavutettiin hyvin vuonna 2015 – puupakkausjätteen kierrätystä lukuun ottamatta. Puupakkausjätteen kierrätystavoite on Suomen kannalta hankala. Suomessa on runsaasti neitseellistä puuta, ja puupakkausjätteelle on vaikeaa löytää mielekkäitä kierrätystapoja etenkin, kun samaan aikaan pyritään voimakkaasti lisäämään uusiutuvan energian käyttöä. Energiakäyttö onkin käytetylle puulle luonteva hyödyntämiskanava. Se ei kuitenkaan edistä kierrätystavoitteen saavuttamista.

Komission kaavailema 75 prosentin tavoite pakkausjätteen kierrätykselle tarkoittaisi suuria haasteita kierrätyksen järjestämiselle. Erityisesti puupakkausten osuus kokonaismäärästä on niin suuri, ettei kokonaistavoitetta voida saavuttaa ilman merkittävää lisäystä puupakkausjätteen kierrätyksessä. Vaikka muut pakkausmateriaalit kierrätettäisiin sataprosenttisesti, täytyisi puupakkausjätteen kierrätysasteen silti nousta 20 prosenttiin. Silloin puupakkausjätettä tulisi kierrättää nykyisen 28 000 tonnin sijaan 45 000 tonnia vuosittain. Käytännössä tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi vielä paljon suurempaa lisäystä. Komissio on esittänyt myös yksistään puupakkaus­jätteelle 75 prosentin kierrätystavoitetta, joka edellyttäisi kierrätettävän määrän nostamista noin 170 000 tonniin vuodessa. Muutos nykytilanteeseen olisi valtava.

Lakisääteiset kierrätysvaatimukset, kaatopaikkakiellot ja erilaiset verot ovat keskeisiä ohjauskeinoja jätehuollossa ja siihen liittyvässä liiketoiminnassa. Yleensä ohjauskeinot nostavat maksa­jien kustannuksia samalla, kun ne luovat lisää liiketoimintaa, jota ei muuten syntyisi. Ympäristön – eli meidän itsemme – kannalta tällainen ohjaaminen on välttämätöntä, mutta ongelmana on tiedonpuute. Esimerkiksi kierrätyksen osalta kenelläkään ei taida olla tutkittua tietoa siitä, mikä olisi ympäristön kannalta oikea puupakkausjätteen kierrätysaste metsiä täynnä olevassa Suomessa. Varmaa on vain se, että korkeat kierrätysvaatimukset lisäävät kierrätyksestä vastuussa ole­vien kustannuksia.

27.9.2017

Juha-Heikki Tanskanen