Jätelaki tutuksi

Tilannekatsaus, PYR Info -lehti numero 2/2012

Joillekin yrityksille jätelaki on vain yksi laki muiden joukossa. Siihen on kuitenkin syytä perehtyä, sillä monet lain pykälät koskevat kaikkia yrityksiä, täysin yritysten toimialasta riippumatta.

Pakattuja tuotteita markkinoille toimittaville yrityksille eli pakkaajille on erityisen tärkeää se, mitä laki ja valmisteilla oleva pakkausasetus sanovat pakkausten tuottajavastuusta. Lain mukaan kaikkien yritysten velvollisuus on noudattaa etusijajärjestystä, jonka mukaan kaikessa toiminnassa on ensisijaisesti vähennettävä syntyvän jätteen määrää ja haitallisuutta. Jos jätettä kuitenkin syntyy, tuote pitää valmistella käytettäväksi uudelleen alkuperäiseen tarkoitukseensa. Jos tämä ei ole mahdollista, jätteestä tulee tehdä jokin uusi tuote, eli materiaali pitää kierrättää. Jos kierrättäminenkin on mahdotonta, on jätteen energia hyödynnettävä. Viimeinen vaihtoehto on sijoittaa jäte kaatopaikalle. Tosin vuoden 2016 jälkeen kaatopaikoille ei saa enää sijoittaa biohajoavaa tai orgaanista jätettä lainkaan.

Laki velvoittaa tuotteiden valmistajia käyttämään raaka-aineita säästeliäästi ja välttämään ympäristölle ja terveydelle vaarallisia aineita sekä minimoimaan tuotantojätteen ja ympäristöhaittojen määrän. Lisäksi tuotteen tulee olla kestävä, korjattava ja uudelleenkäytettävä. Tuotannonharjoittajan pitää myös pystyä raportoimaan tuotannossa syntyvän jätteen määrä ja sen mahdolliset ympäristö- ja terveysvaikutukset sekä miten jätehuolto toimii.

Aiheuttamisperiaatteen mukaan tuotteen alkuperäinen tuottaja tai nykyinen tai aiempi jätteen haltija vastaa jätehuollon kustannuksista. Tästä on vielä erikseen tehty tuottajavastuupykälät, jotka pakkausten lisäksi koskevat autoja, renkaita, sähkö- ja elektroniikkalaitteita, akkuja ja paristoja sekä paperia. Jokainen yritys, jonka toiminnassa syntyy enemmän kuin 100 tonnia tavallista tai mikä määrä vain vaarallista jätettä, on velvollinen pitämään kirjaa jätteistä.

Oma lukunsa ovat säädökset kuntien velvollisuuksista huolehtia asumisessa syntyvästä sekalaisesta jätteestä. Asian tiimoilta käytiin lain valmistelun yhteydessä melkoista keskustelua, koska yksityiset jätealan yritykset katsoivat lain heikentävän heidän mahdollisuuksiaan tarjota palveluksia esimerkiksi kiinteistöille. Pakkausten tuottajavastuuta asia sivuaa sikäli, että jos pakkaaja tai tuottajayhteisö tarjoaa palvelua kiinteistöille, on palvelun oltava kiinteistölle maksutonta. Kunta ja yksityiset jätealan yritykset puolestaan voivat laskuttaa palvelustaan kiinteistöjä.

Valvovalla viranomaisella on oikeus saada yksittäisiltä yrityksiltä monenlaisia tietoja valvontaa varten. Näitä tietoja voivat olla tiedot tuotteen valmistuksessa käytettävistä raaka-aineista aina jätekirjanpitoon asti. Tärkeää on huomata, että jätelaki antaa valvovalle viranomaiselle myös aiempaa paremman mahdollisuuden puuttua vapaamatkustajiin. Laiminlyöntimaksu voi maksimissaan olla jopa 500 000 euroa.

Pakkaajan kannalta jätelaissa on erikoisia yksityiskohtia. Muun muassa ajoneuvojen osalta siinä säädetään, että kerääjä tai käsittelijä voi periä ajoneuvon haltijalta korvauksen, jos tälle aiheutuu lisäkustannuksia siitä, että romutettavaan ajoneuvoon on lisätty uudelleenkäyttöä tai jätehuoltoa merkittävästi haittaavia esineitä tai aineita. Samaa mahdollisuutta ei anneta pakkausten käsittelijöille, vaikka kaikenlaiset tuotejäämät aiheuttavat haittaa pakkausten kierrätykselle.

Teksti Annukka Leppänen-Turkula | Kuvat iStockphoto