Ilmasto- ja ympäristöministeri Mykkänen: Pakkaussääntelyn pitää olla selkeää ja oikeasuhtaista

Pakkausjäte on aihe, josta ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen ei pääse eroon töissä eikä kotona. ”Vaimo jatkuvasti huomauttaa meillä pakkausjätteiden ’välivarastoinnin’ tilasta, kun homma on minun vastuullani”, kertoo puolison, kahden lapsen ja koiran kanssa omakotitalossa Espoossa asuva Mykkänen.

Välivarastointia lukuun ottamatta pakkausten lajittelu ja kierrätys ovat Mykkäselle tuttu ja helppo rutiini. Lajittelulaatikot ovat löytäneet paikkansa perheen keittiöstä ja lajitteluohjeissakaan on harvoin ongelmia. ”Kotona lajittelemme kartongit, muovit, lasit ja metallit. Omakotitalossa meillä ei ole oman kompostin ohella pihalla keräysastioita. Vien kierrätettävät pakkaukset tyypillisesti kerran viikossa kauppareissun yhteydessä Espoon Tapiolan Rinki-ekopisteeseen”, kuvailee ministeri.

Vaikea pakkausjäteasetus

Kierrätykseen vientiä odottavat pakkausjätepinot on helppo ymmärtää. Ministerin vuorokaudesta ei löysiä minuutteja löydy. Työpäivät starttaavat hyvissä ajoin ennen aamukahdeksaa ja päättyvät iltamyöhällä.

Työpöytäkin on viime kuukausina täyttynyt pakkausjätteestä, ainakin asetusehdotuksen muodossa. Yksi lukuisista ministerin aikaa vievistä hankkeista on näet EU:n uusi pakkaus- ja pakkausjäteasetus.  EU-maiden ympäristöministerit pääsivät keskinäiseen sopuun asetusehdotuksesta loppuvuodesta 2023.

”Tavoite pakkausjätteen vähentämisestä on oikea, mutta esitys sisältää useita ongelmallisia asioita Suomen kannalta. Meillä on esimerkiksi tietyille juomapakkauksille erittäin hyvin toimiva pantillinen keräysjärjestelmä, jossa kierrätysasteet ovat huippuluokkaa. Ei ole järkevää sääntelyä, jos tästä jouduttaisiin luopumaan uusien vaatimusten takia”, harmittelee Mykkänen.

Lisää työkaluja vapaamatkustajien valvontaan?

EU-maiden eli neuvoston kompromissiesitys kehittyi sentään neuvottelujen aikana myönteiseen suuntaan. Neuvosto esimerkiksi lieventäisi eräitä kertakäyttöisiä pakkauksia koskevia kieltoja ja pakkausten uudelleenkäyttötavoitteita. Uudelleenkäyttötavoitteet eivät koskisi maidon tai muiden herkästi pilaantuvien juomien pakkauksia. Lisäksi kielto pakata hedelmiä ja vihanneksia alle 1,5 kilon kertakäyttöpakkauksiin koskisi vain muovisia pakkauksia. Samoin ravintoloiden sisällä tapahtuvassa tarjoilussa olisi mahdollista käyttää kertakäyttöisiä kääreitä, jotka ovat muuta materiaalia kuin muovia.

Myönteistä on myös se, että tuottajan määritelmä on ehdotettu Suomen nykyisen kansallisen määritelmän mukaiseksi. Lisäksi neuvosto yksinkertaistaisi pakkauksia koskevaa raportointia. Luvassa olisi lisää työkaluja vapaamatkustajien valvontaan, sillä verkkoalustoilla myyvien tuottajien pitäisi ilmoittaa tuottajavastuunsa täyttämisestä. Palvelua tarjoavan alustan olisi arvioitava tiedon luotettavuus, pyydettävä tuottajaa korjaamaan tilanne ja tarvittaessa estettävä myynti.

Mutta paljon parannettavaakin löytyy. ”Neuvottelut ovat vielä kesken, joten emme vielä tiedä asetuksen lopullista sisältöä. Ministeriössä tehdään kovasti töitä Suomelle tärkeiden muutosten edistämiseksi”, vakuuttaa Mykkänen, joka toimi jo Sipilän hallituksessa sisäministerinä sekä ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä vuosina 2016–2018.

Seuraavaksi pakkausjäteasetusehdotusta tullaan käsittelemään komission, parlamentin ja neuvoston trilogeissa eli kolmikantaneuvotteluissa, joissa pyritään löytämään kompromissi europarlamentin ja jäsenmaiden kantojen välillä.

Fiksua sääntelyä, kiitos

Puutteellisia tulkintoja, myöhästyneitä täytäntöönpanosäädöksiä, virheellisiä ohjeita ja komission pilkuntarkkoja määräyksiä. Viime vuodet ovat olleet pakkaustuottajille sääntelyn osalta vaikeita.

”Osa ehdotetuista uusista pakkausjäteasetuksen vaatimuksista kohdistuu samoille pakkausten tuottajille, kuin SUP-direktiivin vaatimuksetkin ja on hyvin ymmärrettävää, että näiltä osin uudet vaatimukset tuntuvat tulevan liian tiuhalla tahdilla”, toteaa ilmasto- ja ympäristöministeri.

Mykkänen huomauttaa, että nykyinen pakkausjätedirektiivi on annettu jo vuonna 1994. Kokonaisuudistus, jossa katsotaan laajemmin koko pakkausten elinkaarta ja esitetään uusia toimia kiertotalouden edistämiseksi sekä luonnonvarojen käytön ja pakkausjätteiden määrän vähentämiseksi oli siis tarpeen.

”Mutta on tärkeää, että tuleva lainsäädäntö on selkeää, oikeasuhtaista ja tarkoituksenmukaista. Esimerkiksi pakkausjäteasetuksen uudelleenkäytön edistämistä koskevat vaatimukset tarkoittaisivat isoja ja kalliitakin muutoksia tietyille toimialoille, joten niitä koskevien vaatimusten tulee olla hyvin perusteltuja”, painottaa ministeri.

Investointien epävarmuus haasteena

Paitsi yhteiskunnallinen vaikuttaminen, myös ympäristöasiat ovat olleet Mykkäselle tärkeitä lapsesta saakka. Ensimmäisen poliittisen tekonsa Mykkänen teki kouluikäisenä kerätessään nimiä espoolaisen luonnonsuojelualueen puolesta. Hän kuvailee olevansa pohjimmiltaan ”järkiperäinen idealisti”. Niin Mykkänen suhtautuu myös tuottajavastuuseen.

”Tuottajavastuussa on paljon hyvää, mutta yhtenä haasteena on investointeihin liittyvä epävarmuus.  Esimerkiksi tekstiilien osalta suunnitelmat tuottajavastuuseen siirtymisestä ovat vähentäneet kunnallisten jätelaitosten kannustimia investoida kuluttajien poistotekstiilin erilliskeräykseen ja hyödyntämiseen”, pohtii Mykkänen suoraan ja mutkattomaan tyyliinsä.

EU-tasolla tuottajavastuu nähdään keinoksi vaikuttaa paremmin tuotteisiin jo tuotesuunnitteluvaiheessa, kun tuotteiden valmistajat, tai pakkausten kysymyksessä myös tuotteiden pakkaajat, joutuvat vastaamaan myös elinkaaren loppupäästä eli jätevaiheesta. Tuottajavastuulla on tähän mennessä ollut vaikutusta lähinnä kierrätykseen. Nyt rinnalle on tullut entistä enemmän myös tuotteisiin ja niiden valmistukseen sekä elinkaareen ja sen pidentämiseen kohdistuvia vaatimuksia.

Kesän EU-vaalien jälkeen väistyvän Ursula von der Leyenin komissio on ollut vahvaotteinen toimija. Sen työtä on leimannut usko hyvin yksityiskohtaiseen komission määräysvaltaan. Eivätkä pakkausjäte tai tuottajavastuuasiat muodosta poikkeusta. Päinvastoin. Mykkänen huomauttaa, että tuottajavastuulla on tällä hetkellä hyvin vahva rooli EU:n jäte- ja tuotepolitiikassa. Ja se tuskin tulee muuttumaan uuden komission kaudella.
”Näyttää vahvasti siltä, että tuottajavastuun merkitys korostuu entisestään tulevaisuudessa ja sen piiriin ehdotetaan yhä uusia tuoteryhmiä.”

Muovipakkaus kiertoon kaikin keinoin

Tuskin mikään materiaali on kerännyt viime vuosina yhtä paljon palstatilaa kuin muovi ja etenkin sen kierrätyksen ongelmat. Muovipakkausjätettä riittää Mykkäsenkin perheen arjessa. ”Muovi tulvii aina ekana yli eli siinäkin näkee, kuinka paljon lapsiperheessä muovipakkausta kuluu.”

Uudet kierrätysasteiden laskentamenetelmät alensivat tunnetusti etenkin muovipakkausten kierrätysasteita, sillä erilliskerätystä muovista iso osa ei kelpaa uusien tuotteiden raaka-aineiksi. Komissio antoi Suomen lisäksi 18 muulle EU-maalle varoituksen, että ne ovat vaarassa jäädä muovipakkausten osalta vuodelle 2025 asetetusta 50 prosentin kierrätystavoitteesta. Komissio on suositellut Suomelle muun muassa uudelleenkäytön tukemista, erilliskeräyksen ja jäteneuvonnan tehostamista sekä mahdollisia taloudellisia ohjauskeinoja jätteen polton hillitsemiseksi.

Mykkäsen mukaan paljon on parhaillaan tekeillä, että muovipakkausten kierrätysaste saadaan nousuun. Ympäristöministeriö ja Kiertotalous-Suomi järjestävät kevään aikana tapahtumasarjan, jossa etsitään yhteistä polkua kierrätyksen ja uudelleenkäytön lisäämiseksi. Lisäksi monivuotinen PlastLIFE-hanke omalta osaltaan edistää Suomen muovitiekartan toimeenpanoa ja muovien kestävää kiertotaloutta.

”Muovipakkausten kierrätyksen lisäämiseen tarvitaan useita toisiaan tukevia toimia”, huomauttaa ministeri.
Sellaisia ovat esimerkiksi uusien erilliskeräysvaatimusten kattava toimeenpano ja sekä kotitalouksien että yritysten lajitteluaktiivisuuden ja -tehokkuudenkin parantaminen. Lisäksi pakkaukset tulisi suunnitella mahdollisimman hyvin kierrätettäviksi. ”Olisi tarpeen myös kehittää muovin kierrätysteknologioita ja lisätä kierrätysmateriaalien käyttöä uusien tuotteiden valmistuksessa”, luettelee Mykkänen.

Muovin kierto on saatava kuntoon, mutta positiivinen Mykkänen muistuttaa, että moni materiaali kiertää Suomessa jo hyvin. Lajittelua ja kierrätystä koskeva lainsäädäntö alkaa olla hyvin kattavaa ja Suomeen on rakentunut toimiva muiden pakkausjätteiden keräysjärjestelmä. Metallin, lasi- ja kartonkipakkausten kierrätys näyttää saavuttavan EU:n kiristyvät kierrätystavoitteet myös tulevaisuudessa. Näille materiaaleille on myös hyvin kysyntää uusien tuotteiden raaka-aineena. Kyllä ne muovipakkauksetkin vielä kiertoon saadaan.

KUKA?

Ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen (kok.)

• Orpon hallituksen ympäristö- ja ilmastoministeri ja kolmannen kauden kansanedustaja.
• Koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri.
• Työskennellyt ennen eduskuntaa muun muassa ministerin erityisavustajana ja johtajana EK:ssa.
• Asuu Espoossa. Perheeseen kuuluu puoliso, kaksi poikaa ja Nakki-koira.
• Harrastaa pallopelejä, lenkkeilyä ja yhteiskunnallista kirjallisuutta.