Asetus toi numerot pöytään

Ministeriön tiedotteen mukaan asetus (518/2014) parantaa kotitalouksien kuitu- ja muovipakkausten vastaanottopisteiden saavutettavuutta taajamissa. Sen sijaan lasi- ja metallipakkausten keräyspaikkojen määrä saattaa vähentyä ja matka keräyspaikalle kasvaa etenkin maaseudulla.

– Tuottajat kuitenkin sijoittavat keräyspaikat todennäköisesti palvelukeskittymien ja kauppojen yhteyteen, mikä voi parantaa pakkausjätteen keräilyn palvelutasoa ja kerätyn pakkausjätteen määrää. Palvelutasoon ja pakkausjätteen kertymiin vaikuttaa merkittävästi myös se, missä määrin kunta ja muut toimijat täydentävät tuottajan järjestämää keräystä alueellisella tai kiinteistökohtaisella keräyksellä, ministeriön tiedotteessa sanotaan.

Asetuksella tiukennetaan valtakunnallisia pakkausten uudelleenkäyttö- ja kierrätystavoitteita. Lisäksi säädetään sitovat kierrätysastevaatimukset. Tarkoitus on varmistaa pakkausjätteen kierrätyksen säilyminen muutosvaiheessa vähintään nykyisellä tasolla ja edistää kierrätyksen kasvua jatkossa sekä näin tukea yhdyskuntajätteen kierrätystavoitteiden saavuttamista.

Keräyspaikkojen määristä vaatimukset

Tuottajien tulee järjestää asumisessa syntyvälle lasi-, metalli- ja kuitupakkausjätteelle vähintään 1 850 vastanottopaikkaa, ja jokaisessa vähintään 500 asukkaan taajamassa pitää olla vähintään yksi vastaanottopaikka.

Manner-Suomessa on noin 480 yli 500 asukkaan taajamaa, ja niissä asuu 82 prosenttia väestöstä. Näihin taajamiin tulee sijoittaa vähintään 480 lasi-, metalli- ja kuitupakkausten keräyspistettä. Lisäksi vähintään 420 pistettä sijoitetaan pienempiin taajamiin ja haja-asutusalueille. Loput 900 tulevat palvelukeskittymiin tai yleisesti käytettyjen kulkureittien yhteyteen.

Muovipakkausten 500 vastaanottopaikkaa sijoitetaan siten, että jokaisessa yli 10 000 asukkaan taajamassa niitä on vähintään yksi. Tällaisia taajamia on Suomessa noin 50. Loput 450 keräyspaikkaa tuottajat saavat sijoittaa asetuksen vähimmäisvaatimusten mukaisesti.

Kierrätysasteet vuosina 2016 ja 2020

Vuoden 2016 alusta lähtien kierrätysasteen pitää olla kuitupakkausten osalta vähintään 80 prosenttia ja puupakkausjätteen vähintään 17 prosenttia. Kierrätysaste tarkoittaa tuottajan kierrättämän pakkausjätteen määrää suhteessa tämän markkinoille saattamien pakkausten määrään.

Pantittoman lasipakkausjätteen kierrätysasteen on oltava vuoden 2016 alusta lukien vähintään 27 prosenttia. Vuodesta 2020 lähtien tämän osuuden pitää olla vähintään 40 prosenttia.

Metallipakkausjätteen osalta vastaavat luvut ovat 75 ja 80 sekä muovipakkausjätteen osalta vähintään 16 ja 22 prosenttia.

EU tavoittelee resurssitehokkuutta

EU on aloittanut resurssitehokkuuteen tähtäävän ohjelman, jolla on tarkoitus säästää rajallisia luonnonvaroja ja käyttää niitä kestävällä tavalla. Veden, mineraalien ja puun kaltaisia raaka-aineita on hallittava tehokkaammin koko niiden elinkaaren ajan eli ensimmäisestä käyttöönotosta lopulliseen hävittämiseen saakka.

Pakkausjätteiden osalta tämä näkyy EU:n heinäkuussa julkaisemassa direktiiviluonnoksessa yhä kiristyvinä kierrätystavoitteina vuosille 2020, 2025 ja 2030.

Vihreästä teknologiasta ja uusiutuvasta energiasta, ympäristöteollisuudesta ja kierrätyksestä on tässä apua. Eurooppa 2020 -kasvustrategian tavoite on luoda EU:sta älykäs, kestävä ja osallistava talous.

Pantittomille erilliset tavoitteet

Pakkausasetuksen pykälässä 7 todetaan, että pakkausten uudelleenkäyttö- ja kierrätystavoitteet ovat yleiset, joista pantittomia pakkauksia käyttävät tuottajat ja pantillisten juomapakkausten tuottajat vastaavat yhdessä. Käytettyjä pakkauksia on käytettävä uudelleen tai kierrätettävä vähintään 90 prosenttia ja pakkausjätteistä on kierrätettävä vähintään 65 prosenttia. Lisäksi asetuksessa annetaan ensimmäistä kertaa erilliset tavoitteet pantittomille pakkauksille.

Tuottajavastuu on jaettu niin, että pantillisten juomapakkausten palautusjärjestelmään kuuluville kuluttajapakkauksille on omat tavoitteensa asetuksessa numero 526/2013, ja joista vastaavat näiden pakkausten tuottajat. Pantittomille pakkausmateriaaleille on omansa pakkausasetuksessa: niistä vastaavat tuottajat eli yritykset, jotka pakkaavat tai ovat pakattujen tuotteiden maahantuojia ja joiden liikevaihto on vähintään miljoona euroa.

Juomapakkausten tuottajat käyttävät useita erilaisia pakkauksia, joten heillä on usein sekä panttipulloista että kaikista muista pakkauksista vastuu: esimerkiksi PYRin jäsenissä on myös muun muassa Palpan jäseniä.

Teksti Ilpo Salonen, kuva Ari Heinonen