Uusi jätelaki kasvattaa pakkaustuottajien vastuita

Suomeen sorvataan parhaillaan uutta jätelakia, jonka tavoitteena on lisätä kiertotaloutta ja saada jäte kierrätykseen energiaksi päätymisen sijaan. Lain taustalla on Euroopan Unionin jätedirektiivi, joka velvoittaa kierrättämään yhä suuremman osan jätteestä. Tässä jätelakiluonnoksen tärkeimmät asiat pakkaustuottajien näkökulmasta.

1. Pakkaustuottajien vastuut ja kustannukset nousevat tuntuvasti

Jätelakipaketin luonnoksen mukaan pakkausjätteiden keräys asuinkiinteistöiltä siirtyy tuottajien vastuulle. Samalla sitä aletaan kerätä kaikista asuinkiinteistöistä, joissa asuu viisi tai useampia kotitalouksia. Käytännössä siis lähes jokaiseen rivi- ja kerrostaloyhtiöön tulee muovin, kartongin, lasin ja metallin keräysastia. Kiinteistökohtaista keräystä täydentäisi Rinki-ekopisteiden verkosto.

Käytännössä siis lähes jokaiseen rivi- ja kerrostaloyhtiöön tulee muovin, kartongin, lasin ja metallin keräysastia.

–  Meidän asiakasyrityksillemme tämä tarkoittaa merkittävää kustannusten nousua, sanoo Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy:n toimitusjohtaja Juha-Heikki Tanskanen.

Tällä hetkellä pakkaustuottajat maksavat vuosittain tuottajavastuuvelvoitteiden hoitamisesta 25 miljoonaa euroa. Tanskanen uskoo, että kustannus ainakin kaksinkertaistuu uuden lain myötä.

Luonnoksen mukaan kunnat ja pakkaustuottajat hoitaisivat kiinteistökohtaisen keräyksen yhdessä siten, että kuntien vastuulla olisi pakkausjätteiden keräyksen järjestäminen. Pakkaustuottajat maksaisivat kunnille korvausta kustannuksista. Tuottajien vastuulle tulisi vähintään 80 prosenttia laskusta, joka koostuu pakkausjätteen keräilystä, käsittelystä, neuvonnasta ja raportoinnista. Lopun 20 prosenttia kunnat laskuttaisivat kiinteistöjen omistajilta.

–  Saimme lakiesitykseen ehdotuksemme, että jos pakkaustuottajat eivät pääse kunnan kanssa yksimielisyyteen pakkausten keräämisen hinnasta ja ehdoista, pakkaustuottajat voivat järjestää keräämisen itse. Siinä mielessä tämä ei ole pakkoavioliitto, Tanskanen sanoo.

2. Kierrätystavoitteet nousevat, mutta eivät odotettua enempää

Kiinteistökohtaisen keräyksen taustalla on EU-direktiivi, joka on asettanut jätteiden kierrätystavoitteet korkealle. Esimerkiksi muovipakkauksista tulisi vuoteen 2025 mennessä kierrättää 50 prosenttia ja vuoteen 2030 mennessä 55 prosenttia. Tällä hetkellä pantittomista muovipakkauksista kierrätetään 34 prosenttia.

Esimerkiksi muovipakkauksista tulisi vuoteen 2025 mennessä kierrättää 50 prosenttia ja vuoteen 2030 mennessä 55 prosenttia.

Tanskanen on kuitenkin tyytyväinen siihen, ettei Suomi ole parhaillaan työstettävässä jätelaissa kiristämässä kierrätystavoitteita kansallisesti. Myös Kaupan liiton johtava asiantuntija Marja Ola pitää tätä erittäin tärkeänä.

–  Kauppa yksin maksaa pakkausten tuottajavastuun toteutuksen kokonaiskustannuksista Suomessa peräti 40 prosenttia, joten myös toimialan kilpailukykynäkökulmasta kyseessä on merkittävä asia, Ola sanoo.

Ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies Tarja-Riitta Blauberg sanoo, ettei kierrätystavoitteiden kansallisesta kiristämisestä ole juuri edes keskusteltu.

–  Meillä on jo EU:ssa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi kova työ.

3. Kierrätysasteen saavuttaminen haasteellisempaa, tilastointi muuttuu

Kaikkea kerättyä jätettä ei voi kierrättää. Osa kerätyistä pakkauksista joudutaan jättämään pois esimerkiksi huonon laadun vuoksi jätteen­käsittelylaitoksessa.

Tähän saakka nämä pois jätetyt pakkaukset, eli niin sanotut rejektit, on laskettu mukaan kierrätysasteeseen.

Uusi jätelaki muuttaa esityksen mukaan laskentatapaa, eli rejektejä ei lasketa kierrätysasteeseen.

– Kierrätystavoitteiden saavuttaminen siis hankaloituu, Tanskanen sanoo.

Lisäksi tällä hetkellä pakkaustuottaja ilmoittaa esimerkiksi kartongista valmistetun, muovikalvolla vuoratun maitopurkki kartonkipakkaukseksi. Jatkossa pakkauksia ei tilastoida niiden päämateriaalin mukaan, vaan pitää ilmoittaa sekä muovikalvon että kartonkipakkauksen paino. Tämä tietää tarkempaa raportointivelvollisuutta yrityksille.

Jatkossa pakkauksia ei tilastoida niiden päämateriaalin mukaan, vaan pitää ilmoittaa sekä muovikalvon että kartonkipakkauksen paino.

4. Ulkomainen verkkokauppa tuottajavastuun piiriin

Uuden jätelain myötä tuottajavastuu on ulottumassa myös sellaisiin ulkomaisiin yrityksiin, jotka toimittavat tuotteitaan Suomeen verkkokaupan kautta. Tällä hetkellä suomalaiset pakkaustuottajat maksavat ulkomailta verkkokaupan kautta ostetun tuotteen pakkauksen keräilyn.

–  On merkittävä parannus aiempaan verrattuna, että pakkausten tuottajavastuuvelvoite kohdistuu selkeästi myös kansainväliseen etäkauppaan, Kaupan liiton Ola sanoo.

Kaupan liitto ja Rinki kuitenkin toivoisivat, että toissijainen tuottajavastuu koskisi myös ulkomaisia verkkokauppa-alustoja, kuten Amazonia, Alibabaa ja Wishiä. Niiden tulisi Tanskasen mukaan velvoittaa myyntialustaa käyttävät yritykset huolehtimaan tuottajavastuusta. Tällä hetkellä toissijaista tuottajavastuuta ei kuitenkaan ole lakiluonnoksessa.

– Suomen lainsäädännöllä on hankala velvoittaa toissijaista vastuuta ulkomaisille verkkokaupoille. Verkkokauppa-alustojen tuottajavastuusta pitäisi ennemmin säätää sen maan lainsäädännössä, jossa verkkokauppa-alustat toimivat. Tähän olisi hyvä saada EU-tason lainsäädäntöä, sanoo Blauberg ympäristöministeriöstä.

Näin uusi jätelaki etenee:

Kesäkuun 2020 alkuun mennessä eri tahot antavat lausuntonsa lakiluonnoksesta.

Kesän 2020 aikana ympäristöministeriö valmistelee lausuntojen pohjalta hallituksen esityksen uudeksi jätelaiksi.

Syksyllä 2020 hallitus antaa eduskunnalle esityksen uudeksi jätelaiksi.

1.1.2021 jätelaki tulee voimaan (alustava arvio).