Tuottajavastuulliset yritykset valmistautuvat jo PPWR:n tuomiin muutoksiin

Mitkä ovat tärkeimmät muutokset, jotka PPWR:n käyttöönotto aiheuttaa toiminnassanne?

Juhana Pilkama, Valio: PPWR tukee pitkäjänteistä työtä, jota olemme tehneet jo yli kymmenen vuoden ajan ympäristöystävällisten pakkausten kehittämisen eteen.  Vaikka olemmekin jo hyvällä tiellä, muutoksiakin on luvassa. Pakkausmateriaalien vähentäminen, kierrätykseen sopivien pakkauksien käyttäminen ja kierrätettyjen ja uusiutuvien materiaalien hyödyntäminen pakkauksissamme mahdollisuuksien mukaan ovat jo tavoitteissamme. Asetuksen mukainen kierrätysmuovin käyttövelvoite on kuitenkin haastava elintarviketurvallisuuden ja materiaalin saatavuuden osalta.
Suurin haaste on se, että PPWR:n kaikkia yksityiskohtia ei vielä tiedetä, vaan vasta delegoidut säädökset ja muut tarkentavat ohjeet määrittelevät, mitä uudet vaatimukset oikeasti tarkoittavat. Lisäksi siirtymäajat ovat elintarviketeollisuuden näkökulmasta liian lyhyet. Meillä on tuotteita, joilla voi olla jopa kolmen vuoden säilyvyysaika, eli meidän pitäisi päästä jo testaamaan uusien pakkausmateriaalien toimivuutta tuotannossa sekä tuotteen säilyvyyttä parasta ennen päiväykseen asti.
Epäselvyyksiä on myös juoma- ja kuljetuspakkausten uudelleenkäyttövelvoitteista. Tarvitsemme esimerkiksi tarkempia ohjeistuksia siitä, mitkä juomat pitää pakata uudelleenkäytettävään pakkaukseen.
Yksi konkreettinen muutos on se, että asetuksen raskaat dokumentointivaateet aiheuttavat tarpeetonta hallinnollista taakkaa sekä kustannuksia. Tämä lisääntyvä byrokratia ei valitettavasti edistä Euroopan kilpailukykyä.

Hannele Dahl-Nevalainen, Kesko: Datan merkitys kasvaa. Tarvitsemme jatkossa entistä tarkempaa tietoa pakkauksista, jotta voimme vastata PPWR:n asettamiin vaatimuksiin. Esimerkiksi pakkausten raportointi muuttuu entistä tarkemmalle tasolle, kierrätettävyyden määritelmä muuttuu ja pakkausten uudelleenkäyttö tulee uudella tavalla mukaan raportointiin.
Pakkauksen valmistajan määritelmä muuttuu ensi vuoden elokuussa kesken vuoden ja kesken kuukauden. Muutos vaikuttaa tuottajavastuuseen, ja siihen liittyvät muutokset työllistävät.  Pakkausten hallinnan kustannukset ovat kasvussa.
Pakkausten uudelleenkäyttövaatimukset aiheuttavat suuria muutoksia kaupoissa. Kun saamme tarkemmat tulkinnat, meillä on vielä iso työ edessä siinä, miten saamme muutokset kaupan tasolla toteutettua. Esimerkiksi pullonpalautusjärjestelmän tulevaisuus on vielä epäselvä, sillä jatkossa osa pulloista pitää palauttaa sellaisenaan uudelleenkäytettäväksi. Nykyisessä järjestelmässä kaikki pullot menevät murskattavaksi. Käymme parhaillaan keskustelua siitä, että saisimme poikkeusluvan nykyisen järjestelmän säilyttämiseksi. Lisäksi myymäläpinta-alasta tulisi asetuksen mukaan yli 400 neliön kaupassa varata kymmenen prosenttia pakkausten uudelleentäytölle.  Nämä muutokset aiheuttavat kaupoissa valtavasti työtä ja haasteita tilojen suhteen.

Mari Mattsson, HKFoods: PPWR:n mukanaan tuomat muutokset ovat mittavia, ja niiden myötä dokumentointi lisääntyy valtavasti. Pakkausten merkintävaatimukset tiukentuvat, kun kaikkien pakkausten on sisällettävä selkeä merkintä kierrätettävyydestä ja materiaalista. Niiden täyttäminen edellyttää muun muassa muutoksia pakkausmateriaalien valinnassa ja tuotantoprosesseissa. Lisäksi kierrätettävien pakkausten ja kierrätettyjen raaka-aineiden käyttövelvoite aiheuttaa etenkin elintarviketeollisuudelle haasteita, sillä pakkausten on täytettävä jatkossakin korkeat hygienia- ja elintarviketurvallisuusvaatimukset.  Emme voi korvata nykyisiä materiaalia vain ottamalla hyllystä toisia, sillä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (ESFA) hyväksyy materiaalit, joita elintarvikepakkauksissa voidaan käyttää. Tämä vaikuttaa erityisesti kierrätettyjen uusiomateriaalien käyttöönottoon, ja vaatii useampia hyväksyntäkierroksia ja siten voi viedä runsaasti aikaa ja resursseja. Kun kaikkien pakkausten täytyy olla kierrätettäviä vuodesta 2030 alkaen, sillä on mittavat vaikutukset materiaaleihin, koneisiin, laitteisiin ja lisäksi mahdollisesti myös logistiikkapakkaamiseen. Jos saamme vasta vuonna 2028 tietää, mikä on kierrätettävän pakkauksen määritelmä, emme ehdi viedä kaikkia mahdollisesti tarvittavia investointeja läpi ennen määräaikaa.

Miten teillä on valmistauduttu/valmistaudutaan muutoksiin?

Juhana Pilkama, Valio: Olemme kartoittaneet tämän hetken tilannekuvan ja laatineet nykytietojemme perusteella karttaa siitä, mitä muutoksia meillä on tehtävä. Olemme myös aloittaneet säilyvyystestejä materiaaleilla, joiden uskomme olevan uusien vaatimusten mukaisia. Toivomme, että osumme materiaalien kanssa oikeaan.

Hannele Dahl-Nevalainen, Kesko: Meillä on Kesko-tasoinen projektiryhmä, jossa kaikki toimialat ovat mukana. Olemme sitouttaneet sidosryhmiä eri puolilta Keskoa mukaan valmisteluun sekä kouluttaneet omaa henkilöstöä ja tavarantoimittajia PPWR:n vaatimuksista.  Olemme jo keränneet uudelleen pakkaustietoja toimittajilta entistä tarkemmalla tasolla ja syöttäneet niitä uuteen pakkaustietojen PIM-järjestelmään.
Aloitimme jo hyvissä ajoin myös uudelleenkäytettävien pakkausten projektin, jossa on mukana koko pakkausten arvoketju.

Mari Mattsson, HKFoods: PPWR:n tulo on ollut tiedossa jo kauan, joten olemme testanneet kierrätettäviä pakkauksia jo usean vuoden ajan. Olemme tutustuneet niiden tekniseen valmiuteen, kehittämiseen ja konetoimivuuteen sekä tehneet riskiarviointia siitä, mitkä kaikki asiat vaikuttavat materiaalin toimivuuteen.
Olemme myös mukana suomalaisten ja eurooppalaisten standardointijärjestöjen (SFS ja CEN) toiminnassa, ja osallistumme aktiivisesti eri sidos- ja edunvalvontaryhmien toimintaan ja työryhmiin kansallisesti ja EU-laajuisesti. Pääsemme tämän yhteistyön kautta kommentoimaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa luonnoksia, joiden pohjalta lopulliset päätökset tehdään.

Mitä olette oppineet matkan varrella (haasteet/mahdollisuudet)?

Juhana Pilkama, HKFoods: Pakkauksia koskevan lainsäädännön harmonisoiminen Euroopan tasolla on lähtökohtaisesti positiivinen asia. Tavoitteenahan on ehkäistä syntyvän pakkausjätteen määrää rajoittamalla tarpeetonta pakkaamista, vahvistaa kiertotaloutta ja näin vähentää luonnonvarojen kulutusta. Elintarvikealan toimijana meille haasteena on ollut se, että asetus on laadittu liian yleisellä tasolla. Asetuksen tulisi olla huomattavasti täsmällisempi.
Lisäksi viime aikoina on nähty useita sääntelyn yksinkertaistamiseen tähtääviä Omnibus-hankkeita, jotka ovat sinänsä tervetulleita. Niiden vaikutus pitkäjänteiseen toimintaan ja tulevaisuuden ennustettavuuteen on kuitenkin ongelmallinen. Tarvittavia investointeja ei voida käynnistää, jos lainsäädännön vaatimukset ovat epävarmoja tai jatkuvasti muuttuvia. Investoinnit ovat mittavia ja edellyttävät vakautta sekä selkeitä pelisääntöjä.

Hannele Dahl-Nevalainen, Kesko: PPWR tähtää pakkausjätteen määrän kasvun hillitsemiseen ja rajallisten luonnonresurssien säilyttämiseen. Se on erittäin hyvä asia. Teemme asetukseen liittyvää valmistelua hyvässä yhteistyössä oman henkilöstön, toimittajien ja koko pakkausarvoketjun kanssa. Yhteistyö on ainoa mahdollisuus vastata vaatimuksiin.
Haasteena on epävarmuus asetuksen tulkinnoissa. EU on luvannut tulkintoja, mutta ne viipyvät. Läpimenoajat ovat tosi lyhyet. Kaupalla on paljon vastuita, mutta emme itse pakkaa tuotteita, joten meillä on laaja repertuaari toimijoita, joiden kanssa teemme yhteistyötä. Aikataulu on nopea, ja esimerkiksi kierrätysmerkinnät täytyy saada kaikkiin omien merkkien pakkauksiin muutamassa vuodessa.
Kaiken kaikkiaan asetus on monitahoinen ja laaja, ja ohjeistuksia pitää koko ajan tulkita. Lisäksi tulee lisää toteuttavia asioita, kun vaatimukset kasvavat.

Mari Mattsson, HKFoods: PPWR:n tavoitteet muun muassa kiertotalouden vauhdittamiseksi, pakkausjätteen vähentämiseksi ja entistä kestävämpien pakkausratkaisujen kehittämiseksi ovat kannatettavia, mutta asetus ei ota huomioon pakkauksen toiminnallisuutta riittävästi. Komission laatimat kierrätettävyyden suunnittelun kriteerit määrittelevät, millaisia ominaisuuksia pakkauksilla tulee olla, jotta ne voidaan kierrättää tehokkaasti. Pakkauksen toiminnallisuus täytyy saada osaksi arviointikriteereitä eikä katsoa vain sitä, miten pakkausta on mahdollista käyttää kierrättämisen jälkeen. Lihatuotteidemme hiilijalanjälki syntyy pääasiassa raaka-aineiden tuotannosta erityisesti alkutuotannossa ja pakkauksen osuus hiilijalanjäljestä on pieni, vain noin 2-5 prosenttia.  Lyhyen säilyvyyden elintarvikepakkaamisessa käytettävien edistyneiden pakkausmateriaalien, jotka sisältävät muun muassa nailonia, kohtalo on epävarma siihen asti, kun PPWR-asetukseen sisältyvät Design for recycling- ohjeistukset julkaistaan arviolta vuonna 2028. Siirtymäaika ohjeistuksen julkaisusta toimeenpanoon on vain 24 kuukautta, ja se on liian lyhyt elintarviketeollisuudelle, jossa hygienia ja tuoteturvallisuus ovat aina etusijalla. Esimerkiksi vakuumi- ja pussipakkauksissa käytettävien edistyneiden pakkausmateriaalien käyttö on auttanut elintarviketeollisuutta vähentämään muovia pakkauksissaan vuosien saatossa. Jos niitä ei jatkossa enää sallita, vaarantuu tuotteiden säilyvyys.
Parhaassa tapauksessa nykyiset pakkauksemme ovat kuitenkin sallittuja myös vuoden 2030 jälkeen tai niihin tarvitaan vain pieniä muutoksia. Pahimmillaan voi kuitenkin olla niin, että hyviä ja tarpeellisia tuotteita häviää markkinoilta, koska Design for recycling -ohjeistus voi kieltää niiden pakkausten saattamisen markkinoille. Epävarmuus asetuksen lopullisesta sisällöstä on huolestuttavaa, koska sillä on hyvin laajat vaikutukset.
PPWR tuo toki mukanaan myös mahdollisuuksia. Sillä on täydet mahdollisuudet edistää toimivaa materiaalikiertotaloutta, jota myös me HKFoodsilla ja elintarviketeollisuudessa laajemminkin tavoittelemme. On myös hyvä, että sen avulla saadaan kiihdytettyä helpommin kierrätettävien materiaalien innovaatiota emmekä jää vanhoihin teknologoihin kiinni.