Pääkirjoitus 18.12.2012

Palvelutaso, kustannustehokkuus, ympäristö!

Tilannekatsaus, PYR Info -lehti numero 3/2012

Viime tammikuussa Tampereella ja Kuopiossa aloitetun ekopistepilottihankkeen tietojen keräysvaihe päättyi elokuussa, ja pisteiden toiminta muilta osin jatkuu. Muovien osalta hanketta päätettiin vielä jatkaa lisätietojen saamiseksi. Pakkausten tuottajavastuun toimintamallia suunnittelevat tahot ja pakkausasetusta valmistelevat ympäristöministeriön viranomaiset saivat hankkeesta arvokasta tietoa.

Materiaalianalyysit osoittivat, että kartongin ja lasin lajittelu osataan, ja pienmetallista puolet on muuta kuin pakkauksia. Muovipakkausten joukossa epäpuhtauksien määrä on jopa 20–25 prosenttia. Tärkeää tietoa saatiin kustannuksista, keräysastioista ja pisteiden toimivuudesta harvaan asutuilla alueilla sekä suurten markettien läheisyydessä. Keräyksen järjestäminen, pisteiden rakentaminen, ylläpito sekä materiaalien kuljetukset keräysasemille tuovat merkittäviä kuluja varsinaisen kierrätyksen ja muun hyötykäytön lisäksi.

Pilotin seuraaminen on vakuuttanut, että maata kattavan verkoston suunnittelu vie aikaa, eikä sen toteuttamista kannata ajattelemattomasti kiirehtiä. Toiminta pitää aloittaa esimerkiksi kauppakeskusten yhteydessä, ja kokemuksen karttuessa sitä voidaan vaiheittain laajentaa.

Jätelaki vaatii pakkausten vastaanottoverkoston suunnittelussa huomioimaan kustannukset ja ympäristövaikutukset. Lisäksi tarvitaan laadukas palvelutaso. Täytyykin kysyä, onko verkoston keräyspaikkojen lukumäärää edes tarpeen yrittää määrittää tulevassa pakkausasetuksessa. Tilanne muuttuu koko ajan, joten myös lainsäädäntöön tarvitaan joustavuutta. Asetuksiin kirjatut numerot paaluttavat vaatimukset kiinteiksi, vaikka kohde liikkuu ja kehittyy. Ei kannata lyödä lukkoon lukua, jonka toteuttaminen ei muutaman vuoden kuluttua ole enää järkevää.

Toimintaa on kehitettävä koko ajan, ja aloituksen jälkeen tilannetta on tarkasteltava toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset huomioiden. Esimerkiksi vuoden 2016 kaatopaikkasäädökset ohjaavat myös käytöstä poistettujen pakkausten käsittelyä. Pelkästään taloudellisista syistä osa pakkauksista hyödynnetään energiana kuntien jätehuollon kautta. Tämä on asia, josta tulee tehdä selkeät suunnitelmat ja sopimukset.

Meillä Ruotsin hyötykäyttöjärjestelmää ihannoidaan monessa suhteessa, mutta ruotsalaiset itse kritisoivat sitä. Ruotsin järjestelmä rakennettiin 20 vuotta sitten. Se uudistettiin jo kerran, ja nyt sitä ollaan jälleen uudistamassa. Kustannukset ovat moninkertaiset meidän kustannuksiimme verrattuna. Suomessa järjestelmä toimii hyvin, eikä viranomaisten tulisi asettaa sen toimintaa hankaloittavia vaatimuksia.

Lain laatijat vetoavat siihen, etteivät kustannukset voi olla korkeita, sillä vuonna 2010 tehdyssä selvityksessä FCG Finnish Consulting Group Oy totesi, että aluekeräys lisää pakkausten hintaa korkeintaan 1–2 senttiä kilolta materiaalista riippuen.¬ Onko sentti paljon vai vähän? Sentti tulee siis vain aluekeräyspisteistä. Tähän on lisättävä kustannukset, jotka tulevat materiaalin jatkokäsittelystä, kierrätys- ja hyötykäyttöprosesseista sekä kuljetuksista. Pakkaajat tietävät, että yhdestäkin yksittäiseen pakkaukseen lisätystä sentistä muodostuu merkittävä kustannus.

Teksti Annukka Leppänen-Turkula | Kuva Atte Lakinnoro