Laitilassa kuohuu

Kaverukset perustivat 1995 kalajalosteiden vientifirman, mutta ensimmäinen markkinointimatka Saksaan tyssäsi autokolariin. Kalat mätänivät kylmälaukkuun, ja miehet köröttelivät vaurioituneella autolla kotiin. Tämä ei heitä lannistanut, ja jo muutamaa kuukautta myöhemmin liiketoiminnan suunta muutettiin juomateollisuuteen.

– Aloitimme Fazerin vanhassa Munanporaamossa, jossa kananmunia oli tyhjennetty Mignon-munia varten. Laitteistoon kuului kirpputorilta ostettu Sodastream-laite, jolla lisättiin hiilihappoa mustaherukkamehuun. Homma alkoi kuitenkin sujua vasta, kun löytyi vanhan limonaditehtaan reseptikirja, kuvailee toimitusjohtaja Rami Aarikka.

Naantalin kyljessä sijaitsevassa Laitilassa on alan perinteitä: siellä on toiminut menneinä vuosikymmeninä kaksikin virvoitusjuomatehdasta. Parhaimmillaan alan yrityksiä oli Suomessa peräti 350.

Limonadin pullotus oli aluksi käsityötä etikettien liimausta myöten, ja korit teetettiin paikallisella puusepällä. Sitten tuli mukaan siiderin valmistus, ja vuonna 1999 paikallisen yrityksen romulavalta löytyi vanha meijerisäiliö. Siihen kytkettiin höyrynkehitin, joka oli tarkoitettu vesiputkistojen sulatukseen.

– Nimesimme oluen Höyryolueksi tuon vempaimen mukaan.

Rami Aarikka tarkkailee venttiiliä, jolla säädetään olueen luonnollisesti imeytyvä hiilidioksidipitoisuus

Pulloralli rasitti

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas käytti alkuaikoina omia uudelleen täytettäviä lasipullojaan. Ne kerättiin eri puolilta maata ja ajettiin Pohjanmaalle pestäväksi.

– Pullot laitettiin käsin pesukoneeseen ja toisesta päästä puulaatikkoon, ajettiin Laitilaan ja täytettiin uudelleen. Järjestelyn etuna oli, ettei tarvinnut maksaa tuolloista haittaveroa. Mitään muuta järkeähän siinä ei ollut rahallisesti eikä ympäristön kannalta.

Yritys halusi pysyä erossa valtakunnallisesta täytettävien pullojen järjestelmästä, koska se ei soveltunut pienpanimoille. Pienen tuottajan ainoa keino oli päästä mukaan keskusliikkeiden jakeluun, jos halusi kustannusten ja ympäristövaikutusten pysyvän kurissa.

– Tölkki alkoi tuntua yhä paremmalta vaihtoehdolta. VTT:n elinkaarianalyysien mukaan tölkin ja uudelleen täytettävän pullon ympäristövaikutukset olivat suunnilleen samat, Aarikka kertoo.

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas alkoi pakata juomiaan tölkkeihin 2001, kun tölkin osuus kaikista Suomessa myydyistä juomapakkauksista oli vasta kaksi prosenttia. Haittaveron poistuminen kolme vuotta myöhemmin nosti ne hetkessä koko alan suosikiksi.

– Meille tölkki oli järkevin ratkaisu, ja muut tulivat perässä, kun lainsäädännöllä ei enää asetettu eri pakkauksia eriarvoiseen järjestykseen.

Mämmiolutta ja lammashaka

Tehtaan tuoteperhe on laajentunut koko ajan, ja nyt tuotteita on jo toista sataa. Oiva-siideri sai nimensä Aki Kaurismäen Karkkilassa omistaman hotellin nimestä. Limonadeissa puolestaan otettiin käyttöön tuotemerkkejä vuosilta 1939–41, kuten Sitruuna-Sooda ja Messina. Mämmiolut syntyi jonkin ideaistunnon tuloksena.

– Meillä on ihan liikaa tuotteita, kun mistään ei raaskita luopua, vaikka uusia kehitetään koko ajan. Välillä tuntuu, että tuotekehityksen sijaan tarvittaisiin tuotejarrua, Aarikka voihkaisee.

Kukko-tuotenimen käyttöönottoa hän epäröi aluksi, kun eräs turkulainen kaveri sitä ehdotti.

– Sanoin, että kaikkihan sille nauraisi. Laitilan vaakunassa on kukko, ja koko elukassa on koomisia piirteitä. Kukko luulee olevansa universumin valtias, vaikka on vain tuommoinen hippiäinen. Sitten mietin, että hetkinen, sehän sopii meille oikein hyvin.

Aarikka pehmentää, että kukko on toki sympaattinen olento, eikä siitä ole kenelläkään pahaa sanottavaa – ellei satu asumaan sen naapurissa.

– Meillähän on tuossa vastarannalla kyllä kanala. Ja viereisellä laitumella lampaita, joille palkkaamme kesäisin paimenen. 4H-yhdistys tuo lapsia katsomaan ja hoitamaan niitä.

– Ne ovat meidän lemmikkejä, ja niillä on nimetkin. Meille on uskoteltu, että lampaat viettävät talvensa navetassa yhdessä possujen kanssa ja samat lampaat palaavat aina keväisin. Kai se sitten niin on, hän toteaa hieman epäuluuloisen oloisena.

Paikallinen lihakarjan kasvattaja käyttää panimosta tulevaa mäskiä – siinä ei ole alkoholia – eläinten rehun lisukkeena. Tehdas on muutenkin mukana paikallisessa toiminnassa: viime syksynä pidettiin kylällä leppoisat kekrijuhlat, joiden tuotto meni Turun lastenklinikalle.

Olut sekä käy että varastoituu samoissa 50 000 litran tankeissa.

Ympäristöajattelu tuo säästöjä

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas on käyttänyt pelkästään tuulivoimalla tuotettua sähköä 2001 lähtien. Muutenkin ympäristöasioihin on kiinnitetty huomiota, ja esimerkiksi energiakartoitukset on havaittu hyödyllisiksi – myös talouden näkökulmasta. Kierrätys toimii sujuvasti paikallisten alan yrittäjien kanssa yhteistyössä.

Saksasta neljä vuotta sitten ostettu panimolaitteisto kuluttaa 70 prosenttia tavallista vähemmän energiaa. Se perustuu alipaineen käyttöön, jolloin veden haihduttaminen prosessissa vaatii vähemmän lämpöä. Käytöstä poistettuja panimo- ja tölkityslaitteistoja on myyty Nigeriaan, Boliviaan ja Ahvenanmaalle.

– Energiankulutuksen ja prosessien seuraamiseksi ja virittämiseksi tehtaalle on hankittu julmetun kallis vempain, jolla kaikki nestevirtaamat saadaan kohdalleen.

Tuotannon laajenemiseen liittyy paljon muutakin työtä, kuten ISO 22000 -elintarvikestandardin mukaisen hallintajärjestelmän kehittämistä.

– Veden kulutusta on seurattu alusta asti, ja se on vain kolme litraa per tuotettu juomalitra. Kun tehdasta on laajennettu seitsemään kertaan, se kuormittaa jo aika paljon kaupungin vesilaitosta. Nyt rakennamme kaksi puolen miljoonan litran vesisäiliötä, niin ihmisillä ei enää suihkun paine putoa, kun tehdas ottaa vettä, Aarikka hymyilee.

Säiliöt tehdään – kuinkas muuten – tölkin muotoisiksi.

Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan liikevaihto oli viime vuonna 21 miljoonaa euroa. Työntekijöitä on runsaat 40. Kotimaan lisäksi tuotteita myydään Virossa, Ruotsissa ja Singaporessa.

Teksti Ilpo Salonen | Kuvat Jussi Vierimaa ja Atte Lakinnoro
 

Ajaton ilme

Yritys ei ole tehnyt markkinatutkimuksia, ei palkannut konsulttitoimistoja, etsinyt kohderyhmiä tai laatinut brändikäsikirjoja.

– Teemme asioita, jotka ovat meidän mielestämme hyviä. Silloin todennäköisesti löytyy porukkaa, joka ajattelee samalla tavalla. Jotenkin ihmisiä on tuntunut miellyttävän se, miltä tuotteet näyttävät ja maistuvat sekä toiminnan laatu ja tyyli.

Aarikka katsoo, että yrityksen tuotemaailma ja mainonta edustavat jonkinlaista ajatonta ilmettä, jossa on vaikutteita eri vuosikymmeniltä.

– Meillä on ollut sama laitilalainen mainostoimisto alusta asti. Kun homma on toiminut, ei ole ollut tarvetta vaihtaa.

Limonadeissa yritys suosii pieniä pullo- ja tölkkikokoja. Aarikka muistuttaa, että vuosia sitten limonadi oli harvinainen juhlajuoma.

– Nykyajan kova trendi on energiajuoma. Siitäkin voisi tehdä hyvänmakuisen. Emme ole kuitenkaan halunneet lähteä energiajuomabisnekseen. On ollut muullakin saralla tarpeeksi tekemistä.

Sen sijaan paluu juurille on suunnitelmissa: mehulimonadi.

– Siinä on vain mehua ja soodavettä, ei mitään keinotekoisia aineita. Luotamme, että kysyntää tämmöisellekin löytyy.

Tölkki säästää tilaa

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas päätyi jo melko alkuvaiheessa tölkkien käyttöön. Rami Aarikka kertoo, että aivan pienelle yritykselle tölkit voivat tulla turhan kalliiksi, koska niitä on tilattava kerralla vähintään 250 000. Silloin vaihtoehdot ovat muovipullo tai materiaalina hyödynnettävä eli kertakäyttöinen lasi.

– Tölkki säästää valtavasti kuljetuskustannuksia ja tilaa. Yhdelle lavalle mahtuu 0,33 litran tölkkejä 8 500, ja ne painavat 80 kiloa. Saman nestemäärän vaatima määrä lasipulloja painaa 2,4 tonnia.

Kertakäyttöinen pet-muovipullo on ympäristölle hyvä vaihtoehto, koska sekin on kevyt, ja materiaali käytetään uudelleen. Muovipullon käyttöönotto Laitilassa on ollut suunnitelmissa jo pitkään, mutta toistaiseksi siihen ei ole päädytty.

Aarikan mielestä kilpailulle on hyväksi, että Suomeen on tulossa peräti kaksi tölkkitehdasta.

– Tärkeintä on, että kuljetusmatkat lyhenevät. Nykyään ostamme tölkit Ruotsista. Aika näyttää, paljonko rahallista säästöä on luvassa, vai tuleeko sitä ollenkaan. Tölkin hintaan vaikuttavat monet asiat, kuten raaka-aineen hintavaihtelut, hän pohtii.

Pantilliset tölkit palaavat kiertoon Palpan tai Mepakin kautta. Kun niistä valmistaa uusia tölkkejä tai muita tuotteita, se vaatii 95 prosenttia vähemmän energiaa kuin alumiinin valmistus alusta alkaen bauksiittimineraalista.