5 kysymystä pakkausten tuottajavastuun eroista Euroopassa
1. Mitä Euroopan Unioni on päättänyt pakkausten tuottajavastuusta?
Laajennettu tuottajavastuu tuli jätepuitedirektiivin muutoksen yhteydessä pakolliseksi kaikissa jäsenmaissa. Tuottajavastuulliset yritykset joutuvat maksamaan kokonaan pakkausjätteen keräämisen ja lajittelun sekä kerätyn pakkausjätteen käsittelyn kustannukset, osan viestinnän ja kuluttajavalistuksen kustannuksista ja osan roskien siivoamisen kustannuksista. Osan kustannuksista tuottajavastuulliset yritykset voivat rahoittaa lajitellusta materiaalista saaduilla myyntituloilla.
2. Miten pakkausten tuottajavastuu on järjestetty Ruotsissa?
Laajennettu tuottajavastuu on Ruotsissa järjestetty samalla tavalla kuin Suomessa: yksi voittoa tavoittelematon organisaatio kerää maksut tuottajavastuullisilta yrityksiltä, ja tuottajayhteisöt vastaavat käytännön toiminnasta, kuten keräämisestä. Ruotsissa järjestelmää ollaan muuttamassa: jatkossa kunnat ottavat vastuun keräämisestä, mutta välttämättömät kustannukset katetaan edelleen laajennetun tuottajavastuun järjestelmän avulla.
3. Miten pakkausten tuottajavastuu on järjestetty Norjassa?
Norjassa kunnat ovat aina olleet vastuussa keräämisestä. Norjan laajennetun tuottajavastuun järjestelmän – joka sekin on järjestetty voittoa tavoittelemattomaksi ja tuottajavastuullisen pakkausteollisuuden omistamaksi organisaatioksi – on korvattava kunnille keräämisen kustannukset.
Valitettavasti sekä Ruotsissa että Norjassa valtio on antanut valtuudet kilpaileville järjestelmille, mutta ei ole luonut niille tasapuolisia toimintaedellytyksiä. Ei siis ole varmistettu, että kummallakin järjestelmällä on samat ehdot ja tavoitteet ja että tavoitteet täyttävät lakien vaatimukset.
Kokemukset esimerkiksi Saksasta osoittavat, että jos valtio sallii kilpailevat tuottajavastuujärjestelmät, on sen myös valvottava, että kaikki toimijat noudattavat sääntöjä. Koska Saksan laajennetun tuottajavastuun järjestelmä lähes romahti vuonna 2014, maahan on nyt perustettu keskusjärjestöksi kutsuttu yksityinen säätiö. Sille on annettu yksinoikeus valvoa ja jossakin määrin myös säädellä koko laajennetun tuottajavastuun järjestelmää sekä kaikkien yritysten että kilpailevien järjestelmien osalta niin, että tilanne on nyt vakiintunut ja toiminta tehostuu jatkuvasti.
4. Miten pakkausten tuottajavastuu on järjestetty muissa EU-maissa, joissa se on toteutettu eri tavalla kuin Suomessa?
Belgiassa se on järjestetty kotitalouksien pakkausjätteelle niin, että kunnat vastaavat keräämisestä ja lajittelusta, mutta toiminta on yhdenmukaista koko maassa. Tämä on tuottanut yhden parhaiten toimivista ratkaisuista Euroopassa. Lisäksi Belgiassa on erilliset säännöt kaupan ja teollisuuden pakkauksille. Siksi teollisuus on perustanut kaupan ja teollisuuden pakkauksille erillisen tuottajavastuujärjestelmän, jonka tavoitteena on tuoda läpinäkyvyyttä niiden pakkausjätteen käsittelyyn sekä auttaa yrityksiä aloittamaan ja vakiinnuttamaan erillinen keräys jo yritystasolla.
5. Onko muita esimerkkejä?
Bulgariassa valtio on antanut toimivaltuuden kuudelle eri tuottajavastuujärjestelmälle. Ne ovat jakaneet maan keskenään niin, että kukin järjestelmä tarjoaa keräys-, lajittelu- ja kierrätyspalveluita omassa osassaan maata. Kuluttajille tarjottava järjestelmä on siis erilainen eri puolilla maata. Siitä on pahimmillaan seurauksena se, ettei laajennetun tuottajavastuun järjestelmä toimi osassa maata lainkaan keräyspalvelun järjestämisen kalleuden takia.
Laajennetun tuottajavastuun järjestelmät on toteutettu eri maissa eri tavoin. Siksi olisi tärkeää saada jäsenvaltiot hyödyntämään toisten valtioiden parhaita käytäntöjä järjestelmien toimivuuden parantamiseksi asukkaiden ja teollisuuden hyväksi.