Uudistuva jätelaki nostaa pakkaus­tuottajien maksuja

Uusi jätelaki pistää palikat uusiksi: esimerkiksi muovin kierrätystavoite nousee merkittävästi. Ringin toimitusjohtajan mukaan pakkaustuottajien pitäisi saada valita paras tapa tavoitteiden saavuttamiseen.
Teksti Mari Valkonen Kuvitus Janne Harju

Parhaillaan valmistellaan uutta jätelakia, joka tulee voimaan kesällä 2020. Lakiuudistus tähtää siihen, että jätteiden kierrätysaste nousee nykyisestä tuntuvasti.

– Tämä nostaa väistämättä myös pakkausten tuottajavastuun maksuja, sanoo toimitusjohtaja Juha-Heikki Tanskanen Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy:stä.

Tällä hetkellä pakkausten kierrätystavoitteet on saavutettu, mutta edelleen esimerkiksi muovipakkauksista kierrätetään selvästi alle 30 prosenttia. Vuonna 2025 muovipakkausten kierrätysasteen pitää olla 50 prosenttia.

Isompi lasku

Kierrätysasteen nostaminen edellyttää monien keinojen käyttöönottoa, ja myös muovipakkausjätteen keräystä asuinkiinteistöiltä on lisättävä.

Tuottajavastuun mukaisesti se tarkoittaa aikaisempaa selvästi suurempaa laskua pakkaustuottajille, sillä Suomen kaltaisessa harvaan asutussa maassa logistiikka maksaa.

– Jos joka kiinteistöllä pitää olla keräysastia eri jätteille, se on kallista ja lisää melkoisesti liikenteen päästöjä. Pakkaustuottajat haluavat löytää tehokkaimmat keinot pakkausjätteelle asetettujen kierrätystavoitteiden saavuttamiseen. Jos kierrätystä pitää lisätä yli tuottajille asetettujen pakkauskierrätystavoitteiden, sen tulisi olla kuntien ja jätteentuottajien, ei pakkaustuottajien vastuulla, Tanskanen sanoo.

Kiertotaloutta parantamassa

Jätelainsäädännön uudistamisen taustalla on joukko EU-direktiivejä, jotka tähtäävät kiertotalouden parantamiseen. Direktiivien mukaisesti vuonna 2025 yhdyskuntajätteestä 55 prosenttia tulee kierrättää, ja vuoteen 2035 kierrätysasteen pitää olla 65 prosenttia. Tällä hetkellä yhdyskuntajätteestä kierrätetään 41 prosenttia.

Vuoteen 2035 mennessä yhdyskuntajätteen kierrätysasteen pitää olla 65 prosenttia.

Pakkausjätteiden tavoiteltu kierrätysaste on 65 prosenttia vuonna 2025 ja 70 prosenttia vuonna 2030. Eri materiaaleille on lisäksi omat tavoitteensa.

Suomelle vaikeimpia saavutettavia ovat yhdyskuntajätteen sekä muovi- ja puupakkausjätteiden tavoitteet, sanoo ympäristöneuvos Riitta Levinen ympäristöministeriöstä.

– Selvää on, että esimerkiksi bio- ja pakkausjätteiden kiinteistökohtaista keräystä on lisättävä tuntuvasti, jotta kierrätystavoitteisiin päästään. Uskon, että laissa joudutaan asettamaan varsin konkreettisia velvoitteita kiinteistökohtaisen keräyksen lisäämiseksi – kuitenkin niin, että kunnilla ja pakkausten tuottajilla on jonkinlainen mahdollisuus poiketa niistä, jos alueelliset erityispiirteet edellyttävät sitä, Levinen sanoo.

Paljonko maksut nousevat?

Tällä hetkellä pakkaustuottajat maksavat Ringille ja tuottajayhteisöille vuosittain noin 20 miljoonaa euroa siitä, että ne hoitavat yritysten puolesta pakkausjätteiden lakisääteisen keräämisen ja kierrättämisen.

Tanskasen mukaan uuden jätelainsäädännön myötä maksut vähintään kaksinkertaistuvat. Pelkona kuitenkin on, että vuosittaiset maksut nousevat jopa 100 miljoonaan euroon.

Uuden jätelainsäädännön myötä maksut vähintään kaksinkertaistuvat.

– Suurin maksuihin vaikuttava tekijä on se, kuinka laaja vastuu tuottajille siirretään pakkausmateriaalien keräämisestä kotitalouksista. Meidän toiveemme on, että pakkaustuottajat saisivat itse valita tehokkaimmat keinot pakkausten keräämiseen, Tanskanen sanoo.

Parhaillaan ympäristöministeriön asettama työryhmä työstää mietintöä, jonka pohjalta ministeriö valmistelee hallituksen lakiesityksen eduskunnalle ensi syksynä.

Karkaavatko tavoitteet?

Samalla kun tavoiteltu kierrätysaste nousee, muuttuu myös kierrätetyn jätteen laskentasääntö. Se tarkoittaa, että kierrätystavoitteita on entistä vaikeampi saavuttaa, Tanskanen sanoo.

Jos tällä hetkellä esimerkiksi muovipakkauksia käsitellään ja toimitetaan käsittelylaitokseen 100 kiloa, määrä katsotaan kokonaan kierrätetyksi huolimatta siitä, että osa pakkauksista voi olla esimerkiksi liian likaisia kierrätettäviksi.

Jatkossa kierrätykseen kelpaamattomat pakkaukset, niin sanotut lajittelurejektit vähennetään kierrätetyksi laskettavasta jätemäärästä.

Jatkossa kierrätykseen kelpaamattomat pakkaukset vähennetään kierrätetyksi laskettavasta jätemäärästä.

– Kun muovin kierrätystavoite nousee 50 prosenttiin, käytännössä sitä pitää kerätä ehkä 60 prosenttia, jotta tavoite saavutetaan, sanoo Tanskanen.

Jatkossa Suomen ja sitä myötä tuottajavastuullisten yritysten on myös raportoitava käyttämistään pakkausmateriaaleistaan aikaisempaa yksityiskohtaisemmin. Tämä lisää tuottajavastuullisten yritysten työtä.

– Monikerrospakkauksesta, kuten mehupurkista, on tähän asti tarvinnut raportoida kokonaispaino. Jatkossa on raportoiva jokainen kalvo erikseen: kartonki, muovi ja alumiini, sanoo Tanskanen.

 

Kierrätystä, uudelleenkäyttöä vai jotain ihan muuta? Tässä lyhyt yhteenveto termeistä, joita aiheen ympärillä pyörii.

Kierrätys – Jätemateriaalien käyttöä uusien tuotteiden valmistamiseksi

Kierrätysmateriaali – Jätemateriaali, jota voidaan käyttää uuden tuotteen valmistamiseen.

Uudelleenkäyttö – Tuotteen käyttämistä uudelleen alkuperäisessä käyttötarkoituksessa.

Energiahyödyntäminen – Jätteen käyttämistä energianlähteenä.

Ympäristöystävällisyys – Toimintaa, joka haittaa tai muuttaa ympäristöä mahdollisimman vähän.

Pakkausten tuottajavastuu – Yrityksillä, jotka pakkaavat tuotteitaan Suomen markkinoille tai tuovat pakattuja tuotteita Suomeen,on lakisääteinen vastuu siitä, että käytöstä poistetut pakkaukset keräillään ja kierrätetään. Tuottajavastuu koskee yrityksiä, joiden liikevaihto on vähintään miljoona euroa.

Kiertotalous – Talousjärjestelmä, jossa kulutus perustuu omistamisen sijaan palveluiden käyttämiseen: jakamiseen, vuokraamiseen ja kierrättämiseen. Materiaaleihin sitoutunut arvo säilyy mahdollisimman pitkään yhteiskunnassa. Kiertotaloudessa talouskasvu ei ole riippuvainen luonnonvarojen kulutuksesta.