Pakottaako EU uudelleenkäyttöön?
Panttijärjestelmään tarvittavat muutokset maksavat satoja miljoonia euroja. Se on kuitenkin vasta alkua. Ilman suurempaa keskustelua on mennyt se, että jäsenmaille on tulossa sitovat pakkausjätteen määrän vähentämistavoitteet. Tuorein tilasto vuodelta 2022 kertoo, että pakkausjätettä syntyy Suomessa 940 000 tonnia vuodessa. Siitä on päästävä 100 000 tonnia alaspäin vuoteen 2030 mennessä. Ja se on vasta alkua.
Pakkausasetuksessa kertapakkausten määrälle on asetettu ylärajat aina vuoteen 2040 saakka. Vuonna 2040 pakkausjätteen määrä ei saa ylittää 730 000 tonnia. Tämä on 200 000 tonnia vähemmän kuin vuonna 2022. Haastetta lisää hartaasti toivottu talouskasvu. Tilastot osoittavat, että pakkausjätteen määrä seuraa BKT:n muutoksia. Talouden ja pakkausjätteen määrän välinen yhteys on saatava katkaistua.
Jätemäärää ei voi vähentää kierrättämällä, koska kierrätettävä pakkaus on jo jätettä. Sen sijaan kertapakkausten käytön vähentäminen auttaa. Silti kaikki ostetut tuotteet on pystyttävä kuljettamaan ja ruokajätteen määrää on vähennettävä. Kuinka tämä onnistuu? PPWR tarjoaa ratkaisuksi uudelleenkäyttöä.
Toisin kuin usein luullaan pakkausten uudelleenkäyttö on Suomessa yleistä. Kyse on puulavoista, muovilaatikoista ja metallirullakoista, jotka liikkuvat tehokkaasti yritysten välillä. Yrityspakkaukset nostavat pakkausten uudelleenkäyttöasteen Suomessa 57 %:iin. Kuluttajapakkaukset sen sijaan ovat kertapakkauksia. Ne päätyvät ostosten mukana kolmeen miljoonaan kotitalouteen, joista ne pyritään saamaan kierrätykseen. Tähän on päädytty mm. siksi, että kierrätys mahdollistaa uudelleenkäyttöä tehokkaamman logistiikan ja on kuluttajille helpompaa.
Onko panttijärjestelmän muutos sitten ratkaisu haasteeseen? Aloitetaan lasipulloista, koska tölkit ja muovipullot ovat niin keveitä, ettei niiden uudelleenkäyttö juuri auta. Jos lasipulloissa saavutetaan 10 %:n uudelleenkäyttöaste, vähenee Suomen jätemäärä 5 000 tonnilla vuodessa. Sillä ei päästä edes alkuun. Onko huomattavasti kattavampi uudelleenkäytön lisääminen ainoa ratkaisu haasteeseen? Olemmeko valmiita näkemään palauttamiseen tarvittavan vaivan? Mitä uusi järjestelmä maksaa ja ennen kaikkea, onko se kierrätystä parempi apu akuutteihin ympäristöhaasteisiin?