Kolumnit 16.2.2021

Osallistuminen eurooppalaiseen keskusteluun on tärkeää suunniteltaessa laaja-alaista ja järkevää jätehuoltojärjestelmää

Joachim Quoden, Expra

Kun EU:n uusi jätesäädöspaketti hyväksyttiin heinäkuussa 2018, se antoi 27 jäsenvaltiolle kahden vuoden siirtymäajan – heinäkuuhun 2020 saakka – panna jätedirektiivi sekä pakkaus- ja pakkausjätedirektiivi täytäntöön kansallisessa lainsäädännössään. 

Tämä 24 kuukauden siirtymäaika oli alun alkaenkin hyvin kunnianhimoinen määräaika, sillä uudet direktiivit toivat useiden määrällisten muutosten (kuten suurempien kierrätystavoitteiden, esimerkiksi muovipakkausten kierrätysasteen nostaminen 22,5 prosentista 50 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä) lisäksi myös monia laadullisia muutoksia, kuten kierrätyksen toimivuuden muuttuneen mittaustavan ja uudet laajennetun tuottajavastuun soveltamista koskevat vähimmäisvaatimukset. Euroopan komissiolle on annettu tehtäväksi julkaista joitakin laadullisia muutoksia koskevat toimeenpanosäädökset, joista tulee heti osa myös kansallista lainsäädäntöä. Monesta muusta asiasta EU:n pitäisi kuitenkin julkaista ohjeistus, joka auttaisi jäsenvaltioita panemaan säädökset täytäntöön kansallisessa lainsäädännössään yhdenmukaisella tavalla. 

Uusia mittauspisteitä koskeva toimeenpanosäädös on kyllä julkaistu, mutta tiettyjä laajennetun tuottajavastuun vähimmäisvaatimuksia koskevia ohjeita ei edelleenkään ole saatavissa. Tällaisia seikkoja ovat esimerkiksi tuottajavastuumaksujen kustannusohjaus, välttämättömien kustannusten määrittely ja se, miten verkkokauppaa pitäisi käsitellä. 

Sen vuoksi ei olekaan yllättävää, että vain muutama jäsenvaltio on tähän mennessä pannut uuden jätesäädöspaketin täytäntöön kansallisessa lainsäädännössään. Suurin osa jäsenvaltioista, jotka ovat ilmoittaneet EU:lle täytäntöönpanosta, ovat panneet täytäntöön vain osan uusista säädöksistä. 

Lisäksi jäsenvaltioiden on heinäkuuhun 2021 mennessä pantava täytäntöön niin kutsuttu kertakäyttömuovidirektiivi (SUP-direktiivi), jolla on merkittäviä vaikutuksia myös pakkaus- ja pakkausjätedirektiiviin kansalliseen täytäntöönpanoon. Lisäksi Euroopan komissio on saanut tehtäväkseen julkaista useita SUP-direktiiviä koskevia toimeenpanosäädöksiä ja ohjeita esimerkiksi direktiivin soveltamisalan tarkentamiseksi ja roskien siivoamisen aiheuttamien kustannusten määrittelemiseksi ja laskemiseksi. 

Lopuksi komissio on aloittanut uudelleen pakkaus- ja pakkausjätedirektiivin uudistamisen ja käyttää valtavasti resursseja tähän hankkeeseen, jolla myös on merkittäviä vaikutuksia kansallisiin laajennetun tuottajavastuun järjestelmiimme. Valmisteilla on esimerkiksi tiettyjä pakkauksia koskevia rajoituksia ja kieltoja sekä kierrätysmateriaalipitoisuuden vähimmäisarvotavoitteita monille pakkaustuotteille. 

Kansallisten hallitusten on suunniteltava kaikista näistä EU-säädösten osista laaja-alainen ja järkevä kansallinen jätehuoltojärjestelmä, jonka kansalliset alan toimijat tuottajavastuujärjestelmineen yhdessä paikallisviranomaisten kanssa tuovat asukkaiden käyttöön helppokäyttöisellä tavalla. 

Tämä on selvä osoitus siitä, että meidän kaikkien on osallistuttava EU-tason keskusteluun ja varmistettava, että kaikessa tässä lopulta on järkeä yhteiskuntiemme kannalta!