Ennen-nyt-tulevaisuudessa: Pakkausten tuottajavastuun historia
1980-luku ja 1990-luvun alku
Ympäristötietoisuus ja keskustelu jätehuollon ongelmista lisääntyy. Lundin yliopiston tutkija Thomas Lindhqvist esittelee Ruotsin ympäristöministeriölle ajatuksen, jonka mukaan tuotteen valmistaja on vastuussa tuotteistaan. Ympäristövaikutukset pienenevät, kun tuottaja vastaa tuotteensa koko elinkaaresta ja etenkin keräyksestä ja kierrätyksestä.
1990-luvun alussa lähes kaikki OECD-maat ottavat käyttöön erityyppisiä tuottajavastuuperiaatteita. Ensimmäisenä ehtii Saksa vuonna 1991. Saksassa pakkausten tuottajat ovat vastuussa myymiensä pakkausten kierrätyksestä. Saksalaiset tuottajat kehittävät tuplajärjestelmän, jossa kuluttajilta kerätään pakkausjätettä yhdyskuntajätteen keruun rinnalla.
Suomessa eletään kuntien jätelaitosten perustamisen huippukautta. Jäteneuvonta ja biojätteen erilliskeräys tehostuvat, mutta valtaosa yhdyskuntajätteestä päätyy kaatopaikoille, joita on Suomessa 550 kpl vuonna 1990.
1994 & 1995
Pian idea tuottajien vastuusta löytää tiensä myös osaksi EU-sääntelyä. Pakkaus- ja pakkausjätedirektiivi 94/62/EY astuu voimaan EU-maissa, pakkauksille osittainen tuottajavastuu.
Suomessa elinkeinoelämä ja ympäristöministeriö solmivat sopimuksen, jonka mukaan pakkausala vastaa pakkausjätteiden hyötykäytöstä direktiivin vaatimusten mukaisesti Suomessa: kaikesta pakkausjätteestä on hyödynnettävä yhteensä 61 painoprosenttia. Tuottajavastuun periaate ei ole Suomessa täysin tuntematon, sillä paperia on kerätty epävirallisesti tuottajavastuuperiaatteella jo 1940-luvulta lähtien.
Suomesta tulee EU-jäsenmaa vuonna 1995. Tuottajavastuuta valvovaksi viranomaiseksi tulee Suomen ympäristökeskus.
1997
Pakkausten tuottajavastuu kirjataan virallisesti osaksi Suomen lainsäädäntöä, kun valtioneuvoston päätös pakkauksista ja pakkausjätteistä 962/1997 tulee voimaan. Se perustuu EU:n pakkaus- ja pakkausjätedirektiiviin sekä Suomen jätelakiin. Tuottajavastuun hoitamisesta tulee näin osa yrityksen lakisääteistä yhteiskuntavastuuta. Tuottajavastuu koskee yrityksiä, jotka pakkaavat Suomessa tai maahantuovat pakattuja tuotteita.
Ringin edeltäjä, Pakkausalan Ympäristörekisteri PYR Oy perustetaan. PYR on voittoa tavoittelematon, Suomen teollisuuden ja kaupan omistama palveluyhtiö, jonka tehtäväksi tulee ohjata ja koordinoida pakkausjätteen hyötykäyttötoimintaa sekä hoitaa valtioneuvoston päätöksen edellyttämiä materiaalikohtaisille pakkausten tuottajayhteisöille yhteisiä tehtäviä.
2007–2013
Ympäristöministeriö aloittaa EU:n jätepuitedirektiivin perusteella jätelain muutostyön Suomessa. PYR mukaan neuvotteluihin. Uusi jätelaki laajentaa tuottajavastuuvastuuta. Tuottajavastuupykälä astuu voimaan vuonna 2013, mutta PYR neuvottelee onnistuneesti lisää siirtymäaikaa pakkausten laajennetun tuottajavastuun voimaantulolle.
2014
Valtioneuvoston asetus pakkauksista ja pakkausjätteistä astuu voimaan vuonna 2014. Asetuksessa säädetään tuottajien vastuulle tulevasta kuluttajapakkausten keräyspisteverkostosta ja määrätään tiukennetut pakkausten uudelleenkäyttö- ja kierrätystavoitteet (2016 ja 2020).
2015
Siirtymäaika päättyy ja pakkausten laajennettu tuottajavastuu tulee voimaan. Materiaalikohtaisten tuottajayhteisöjen järjestämät pakkausjätteen vastaanottoterminaalit (30 kpl) kuntien ja yritysten keräämälle materiaalille aloittavat toimintansa 2015. Tehtävien kasvettua Pakkausalan Ympäristörekisteri PYR muuttaa nimensä Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy:ksi. Rinki ja tuottajayhteisöt hoitavat yhdessä tuottajavastuullisten yritysten keräys-, kierrätys- ja viestintävelvoitteet.
2016
Pakkausasetuksen vaatimusten mukainen, tuottajien kustantama RINKI-ekopisteverkosto aloittaa toimintansa: Se tarjoaa kuluttajien kuitu-, metalli- ja lasipakkausjätteelle vähintään 1 850 keräyspistettä ja muovipakkauksille vähintään 500 pistettä. Yritysten rahoittaman kustannustehokkaan tuottajavastuujärjestelmän ansiosta pääosa pakkausjätteestä hyödynnetaan.
Pakkausten tuottajavastuu täyttää tänä vuonna 25 vuotta. RINKI-verkkolehden juttusarjan seuraavassa osassa kurkistamme pakkausten tuottajavastuun nykytilaan ja tulevaisuuden muutoksiin.